Kolumni

Ko­lum­ni: Ilo­sa­no­ma si­nul­le, sinkku: Elämä ilman pa­ri­suh­det­ta ei tar­koi­ta elämää ilman rak­kaut­ta

Jäikö heila haaveeksi helluntaina? Näyttääkö juhannuksen suhteen yhtä huonolta? Oletko yksi Koillismaan 18-35 -vuotiaista sinkuista, joita Ilta-Sanomien (IS 8.5.2017) taannoisen selvityksen mukaan on muuten tarkkaan ottaen yli 600? Ei hätää, minulla on sinulle hyviä uutisia!

Olen itsekin sinkku. Näin siitä huolimatta, että olen ehtinyt tavata 31-vuotisen elämäni aikana jo kaksi potentiaalista sielunkumppania. Ikävä kyllä toinen heistä voisi ikänsä puolesta olla isoisäni ja toinen on nainen. Romanssiksi suhteeni kummankaan kanssa ei näin ollen koskaan kehity.

Nuo ihmiset ovat kuitenkin eläviä esimerkkejä siitä, että maailmasta löytyy kuin löytyykin ihmisiä, joiden kanssa voin kokea olevani täydellisesti sillä kuuluisalla ”samalla aaltopituudella”. Ja se on hyvä uutinen myös sinulle.

 

Ai miten niin minun löytämäni kaksi sielunkumppania kelpaa vakuudeksi siitä, että sinulla on ihan aidosti mahdollisuuksia löytää rakkautta? Saanen jatkaa vakuutteluani lainaamalla P.S. Tänään uskalsin... -blogia pitävää media-alan ammattilaista Johanna Elomaata.

Toiseksi uusimmassa blogipostauksessaan Elomaa kertoo viime talvena tekemästään matkasta Borneolle. Siellä hän tapasi omien sanojensa mukaan ihmisiä, ”joista huokui niin suuri rakkaus, että sen muisteleminen saa minut edelleen hymyilemään.”

 

Eräs Elomaan uusista tuttavuuksista antoi bloggaajalle neuvon. Hänen pitäisi muistaa sanoa ääneen seuraavia neljää lausetta: Kiitos. Anteeksi. Annan anteeksi. Rakastan sinua.

Mikä tärkeää, viimeksi mainittua lausetta ei saa säästellä sanottavaksi vain kosinnan hetkelle tai hääpäivään alttarille. Sen sijaan Elomaan ystävä ja nyttemmin myös Elomaa itse kannustavat etsimään, kokemaan ja julistamaan rakkautta mitä erilaisimmissa yhteyksissä.

”Ei hamuaisikaan hulluna sitä perinteistä rakkauden kaavaa, vaan keskittyisi rakkauden muunlaisiin muotoihin”, hän kirjoittaa. ”Jos ei muuten, niin ainakin sitä perinteistä odotellessa.”

 

Joko alat uskoa? Joko tässä vaiheessa suostut myöntämään, että meidän sinkkujenkin elämässä riittää rakkautta? Ei ehkä huumaavaa romanttista rakkautta, ainakaan juuri tällä hetkellä, mutta rakkautta yhtä kaikki.

Itse koin rakkautta viimeksi eilen, kun kohtasin hevoseni ensimmäisen kerran kahden viikon eron jälkeen. Kyllä sydämessä läikähti, kun se ääneni kuullessaan nosti päänsä heinistä, hörähti ja lähti määrätietoisesti marssimaan minua kohti suuren tarhan toiselta puolelta.

Joko alat uskoa? Joko tässä vaiheessa suostut myöntämään, että meidän sinkkujenkin elämässä riittää rakkautta?