Itsenäinen Suomi on 99-vuotias. Sen kunniaksi lippu salkoon ja rinta rottingille. Suomi voi olla ylpeä. Vajaassa sadassa vuodessa on kaikkien yhteisponnistuksin rakennettu maa, joka kuuluu kaikilla mittareilla maailman parhaiden joukkoon.
Tästä huolimatta varsinkin viime kuukausina esiin on pulpahtanut pyrkimyksiä omia itsenäisyys vain jonkun ryhmän etuoikeudeksi.
Nämä ryhmät ovat unohtaneet muun muassa UKK:n viisaan määritelmän:Turvallisuus ei ole aidan (muurin) panemista vaan oven avaamista.
Suomi on suvereeni valtio muiden joukossa. Sen itsenäisyyttä ei murenna tiiviis yhteistyö muiden samalla tavalla omasta itsenäisyydestään ylpeiden kansakuntien kanssa vaikkapa Euroopan unionissa.
Erikoisinta itsenäisyyden itselleen omivien ryhmien toiminnoissa on, että ne jotka kovimpaan ääneen huutavat itsenäisyyttä, tuntuvat kaikkein eniten pelkäävän jonkun ulkoa tulevien voimien uhkaavan sitä. Näinkö heikko on itsetunto rajat kiinni-räyhäävillä. Ja näinkö heikko on heidän uskonsa suomalaisten vahvoihin perinteisiin.
Suomalaisten perinteet ovat siksi vahvat ja niillä on siksi tukeva selkäranka, että se ei murru vaikka maassa on muitakin kuin perinteisiä vitivalkoisia suomalaisia.
Sata vuotta sitten Suomi oli tietysti selvästi homogeenisempi väestöltään. Maailma on muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Väki on värikkäämpää, moniarvoisempaa ja kansainvälisesti suvaitsevampaa kuin vanhan yhtenäiskulttuurin aikana.
Vanhoja "hyviä" aikoja haikailevat unohtavat, että vielä joskus 50-luvulla ilmapiiri maassa oli nykyiseen verrattuna tukahduttava, suvaitsemattomapi. Eikä se ollut mikään ihme, sotien kovat kokemukset olivat lähellä ja sen aikana varsinkin vanhat "säädyt" yrittivät ylläpitää henkeä, jolle suuri osa kansasta ei enää silloinkaan ollut valmis hurraamaan.
Pieniä marginaaliryhmiä lukuunottamatta kansa oli kuitenkin lähes yhtenä miehenä ja naisena itsenäisyyden takana ja ylpeä siitä jo silloin.
Eikä tämä henki ole mihinkään ole kadonnut. Mukaan on kuitenkin tullut lempeämpi suhtautuminen maailman muihinkin eläväisiin. Suomella ja suomalaisilla ei tarvitse olla mitään pelkoa siitä, että muualta maahan tulleet tulevat muuttamaan maan valtaväen vanhat tavat ja tottumukset.
Kouluissa voidaan keväällä laulaa Suvivirttä varmasti jatkossakin. Muualta tulevat eivät ole uhka vaan mahdollisuus rakentaa vähitellen entistä parempi ja moniarvoisempi Suomi. Kaikissa murroskohdissa tapahtuu ylilyöntejä, mutta valtavirta on aina kohti parempaa.
Hienoimpia eleitä viime kuukausien hulluissa päivissä oli jääkiekkoilijoiden ilmoitus, että heistä tutun Leijonapaiden käyttö väkivaltaisiin yhteenottoihin pyrkivien päällä on tuomittavaa.
Jääkiekkoilijat jos jotkut ovat oppineet tulemaan maailmalla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Samaa ei voi sanoa joukosta, joka olisi valmis sulkemaan Suomen yksinäiseksi linnakkeeksi Euroopan perimmäiselle kulmalle.
Kansallisen identiteetin katoamista pelkäävät ja rajoja sulkevat ovat pyrkimässä rakentamaan Suomesta maata, jossa vain harva nykyisistä kansalaisista haluaisi asua.
Siksi eläköön moniarvoinen, suvaitsevainen selkeästi itsenäinen Suomi. Tämä maa on hyvä elää.