Jalkapallomaailmassa on viime viikkoina puhuttu vain yhdestä henkilöstä. Legendaarinen Gianluigi Buffon jättää kauden päätteeksi Juventuksen, seuran, jossa hän nousi maailman tietoisuuteen 17 vuoden aikana. Buffonin aikana on kasvanut kokonainen sukupolvi jalkapallon seuraajia, jotka eivät muista aikaa ennen Gigiä Juven maalilla.
Gigi Buffon oli yhdeksänkymmentäluvulla jalkapallon teinitähti, joka raivasi tien kivikovan Parman maalille 17-vuotiaana. Lopullinen läpimurto yleisön tietoisuuteen tapahtui kuitenkin vuoden 1998 mm-kisojen jatkokarsinnassa. Italia pelasi Moskovassa jatkokarsintapeliä Venäjää vastaan, kun ykkösmaalivahti Gianluca Pagliuca loukkaantui. Sanomattakin lienee selvää, että pari minuuttia kentälle tulonsa jälkeen Gigi pelastaa Venäjän varman maalipaikan. Italia meni kisoihin yhden maalin erolla.
Seuraava askel uralla oli siirto Italian ykkösseuraan Juventukseen kesällä 2001. Juventus oli murrosvaiheessa. Ranskalainen Zinedine Zidane siirtyi kesän aikana maailmanennätyssummalla Real Madridiin. Juventuksessa ei jääty kuitenkaan haikailemaan: siirtosummalla hankittiin legendaarinen kolmikko Pavel Nedved, Lilian Thuram ja Gigi Buffon.
Kesästä 2001 alkoi Juven ja Buffonin suhde, johon sisältyi suuria voittoja ja katkeria tappioita. Juventus-fanien ikuinen kannatus sinetöitiin viimeistään vuoden 2006 Calciopolin aikaan. Calciopolissa Juventus heitettiin Italian toiseksi isoimmalle sarjatasolla epämääräisten syytösten varjolla ja joukkueelta riisuttiin virallisesti kaksi mestaruutta. Joukkue itse, ja kolumnisti, laskee toki nuo kentällä voitetut mestaruudet. Buffon seurasi tuoreena maailmanmestarina joukkuettaan alasarjaan. Vuonna 2006 Buffon tunnustettiin yleisesti maailman parhaaksi maalivahdiksi, mutta hän päätti kuitenkin jäädä muutaman muun mestarin kanssa Juventukseen. Nuo neljä legendaa ansaitsevat maininnan: Alessandro Del Piero, Pavel Nedved, Mauro Camoranesi ja David Trezeguet. Lisäksi nuoret Giorgio Chiellini ja Claudio Marchisio ehtivät pelata myös alasarjassa.
Juventuksen paluu Euroopan huipulle onnistui yli odotusten. Kaudella 2011-12 Juventus otti paluun jälkeen ensimmäisen mestaruutensa. Sen jälkeen jälki on ollut selvää Italiassa ja Buffon jättää seuran seitsemän perättäisen mestaruuden jälkeen. Pitkään ja hartaasti tavoiteltu Mestarien liigan voitto jäi kuitenkin haaveeksi finaalipaikoista huolimatta.
Kuitenkin Buffon tunnetaan ennen kaikkea herrasmiehenä jalkapallokentillä. Aina hyväntuulisen oloinen Buffon tervehti vastustajajoukkueen pelaajatunnelissa. Pelien jälkeen Buffon tervehti jälleen vastustajaansa riippumatta siitä, oliko peli päättynyt voittoon tai tappioon. Jotain pelaajan arvostuksesta kertoo, että lehdistötilaisuudessa, jossa hän ilmoitti lopettavansa Juventus-uransa, antoi toimittajajoukko lopuksi aplodit seisaaltaan pelaajalle. Buffon on kaikkien arvostama pelaaja.
Mittavan maajoukkueuran vaiheilta on mieleen jäänyt kaksi vahvaa mielikuvaa. Ensimmäisessä Italia on juuri voittanut maailmanmestaruuden Saksan kisoissa vuonna 2006. Italialaisten juhlat kentällä ovat kaoottiset pelaajien ja taustajoukkojen poukkoillessa ympäriinsä. Kesken juhlien tuore maailmanmestari Buffon istuu jostakin keskelle kenttää ilmaantuneeseen tuoliin. Vähän aikaa Buffon istuu ja tarkkailee muiden juhlimista tyynen rauhallisena, kunnes tempautuu jälleen mukaan juhlahumuun. En ole ikinä tarkistanut pitääkö mielikuva paikkansa, mutta jotain Buffonin pelaajaprofiiliin sopivaa siinä on. Toisessa mielikuvassa murtunut Buffon seisoo kentän laidalla haastattelussa. Hetkeä ennen on Ruotsi tiputtanut Italian ensi kesän mm-kisoista Venäjällä. Buffon itkee ja pyytää kannattajilta anteeksi kyyneliään. Buffon ei haluaisi itkeä kameroiden edessä, koska hän ei halua, että ruudun ääressä olevat lapset unohtaisivat jalkapallon pelaamisen riemun.
Gianluigi Buffon on maailman kaikkien aikojen paras jalkapalloilija. Minulle juventinona Del Piero on suurin, mutta Buffon on paras jalkapalloilija. Eikä kunnollisia haastajia oikein edes ole.