Nyt kun elämme aikaa, jolloin toukokuukin on sitten vuoden 1984 kuin yksi kesän kuista, niin on hyvä pohtia vehreyden keskellä, että miten se maa oikein makaa. Ensimmäiseksi nyt tulee mieleen tietysti sote ja sen päällä tällä hetkellä pankat levällään makoileva perustuslakivaliokunta.
Näin sivustakatsojasta kun se näyttää ihan siltä, että kyseessä olisi jonkinmoinen viivytystaistelu. Jossa juuri nyt pohditaan nais- ja miesvoimin päiväkausia jauhaen sitä, että kun kerran lehmällä on siivet ja se lentää, niin entäs sitten, jos siivistä putoaa höyhen tai peräti toinen.
Kuinkas tässä sitten käykään, niin se nähdään ihan lähiaikoina, mutta itse kyllä toivoisin ehdottomasti, että jo ainakin viiden hallituksen punnertama, ja jo ikuisuusasiaksi muuttunut uudistus viedään lopultakin maaliin. Korjatkoot sitten siihen jäävät viat, kunhan ne ovat oikeasti tiedossa.
Toinen asia, joka on mielessä pyörinyt, on USA:n presidentin Donald Trumpin halu saada vielä kaiken hyvän päälle Nobelin rauhanpalkinto Gordionin solmuna jo kuusikymmentä vuotta näyttäytyneen Korean niemimaan rauhansopimuksen solmijana. Tähän kun näyttää yhtäkkiä ja yllättäen tulleen mahdollisuus, kun maailman johtajista ylivoimaisesti isoimpia ja leveimpiä housuja käyttävä ja amerikkalaisia lännenfilmejä ja viskiä, sekä ranskalaisia konjakkeja nautiskeleva Kim Jong-un on muuttunut ydinsodalla kaikkia uhkailevasta sotahullusta varsinaiseksi rauhankyyhkyksi. Mikähän lienee tähän oikein syynä?
Minulla on tähän ihan ikioma teoria. Maailmassa on noin kolmekymmentä supertulivuoriksi luokiteltua laavansylkijää ja viimeksi 949 rajusti purkautunut Baekdu Pohjois-Koreassa Kiinan rajan tuntumassa on yksi niistä. Supertulivuoriksi luokitellaan vuoret, joiden purkauksesta voi levitä maanpinnalle yli tuhat kuutiokilometriä magmaa ja nousta lähes kolmenkymmenen kilometrin korkuinen tuhkapylväs, joka leviää suotuisissa oloissa ympäri Maapallon ja aiheuttaa tappavan ydintalven. Vuoden 949 Baekdun purkauksen voima on ollut tutkijoiden mukaan yhtä voimakas kuin jos räjäytettäisiin yhdellä kertaa miljoona nykyaikaista, ja vähintään sata kertaa Hirosiman pommia voimakkaampaa räjähdettä.
Pohjoiskorealaiset ovat kaivelleet ydinkokeidensa onkalot vain sadan kilometrin päähän supervuoresta ja koeräjäytysten voima on ollut yli 6 Richterin asteikolla. Ja tällaisen paukun aiheuttamat paineaallot voi olla se viimeinen niitti, jonka jälkeen supervuori jyrisee tuhoavalla voimallaan. Ilmeisesti Jong-un ja kenraalit ovat lopulta uskoneet vaaran olevan todellisen, ja myös sen, että toteutuessaan purkaus pyyhkäisi Pohjois-Korean ja osan naapureistakin pois maailmankartalta.
Kaitpa se maailmanmeno on lopulta niin kuin kuningas Vilhelmin Preussin pääministeriksi nimittämä Otto von Bismarck sanoi virkaanastujaispuheessaan vuonna 1862: ”… poliittisia kysymyksiä ei ratkaista enemmistön päätöksillä, vaan verellä ja raudalla.” Tätä sanomaansa hän myös toteutti ja vuonna 1871 hän muodosti sotimisen jälkeen Saksan Keisarikunnan, jota nykyään Saksaksi sanotaan.
Korean ja Kim Jong-unin tapauksessa veri ja rauta ovat uhka koko valtion häviämisestä ja siksi hän on tällä hetkellä luuloni mukaan toinen mies isoine housuineen kuin vielä muutama viikko sitten. Ja hyvä näin, sillä rauha on aina parempi kuin sota. Ja saakoon Trump Nobelinsa, jos sekin osaltaan auttaa rauhaan ja sen säilymiseen ja me muut saamme nauttia kesästä
Ja kohta ilmestyvistä hyttysparvista.