Joitakin aikoja sitten talouselämän piirissä havahduttiin vaatimaan tuloerojen kasvattamista.
Tällä ei tarkoiteta sitä, että pienimpien palkkojen pitäisi laskea vaan että suurimpien tulisi nousta. Halutaan mm. sitouttaa avainhenkilöt firmoihinsa riittävän suurilla palkkioilla. Avainhenkilöillä tarkoitetaan tietenkin johtajia.
Mutta mitä tämä sitouttaminen varsinaisesti tarkoittaa? Eikö jokaisen työntekijän ja myös johtajan kuulu itsestään selvästi olla sitoutunut siihen tehtävään, johon hänet on palkattu?
On nähty, että epälojaaliutta esiintyy korkeista palkoista huolimatta. Olisivatko kaksin-, kolmin- tai kymmenkertaiset palkkiot muuttaneet tilannetta mitenkään? Kuinka suuria palkkioitten ja bonusten pitäisi olla, jotta johtaja olisi takuuvarmasti riittävän sitoutettu?
Johtajien erityisasemaa selitetään myös poikkeavilla kyvyillä ja osaamisella. Sekin herättää kysymyksiä. Mitä tämä poikkeava osaaminen tarkasti ottaen on? Mitkä tietyt ominaisuudet nostavat johtajat korkealle kaikkien muiden työssäkäyvien yläpuolelle?
Kun johtajia haastatellaan televisiouutisissa tai ajankohtaisohjelmissa, he harvoin loistavat älyllään ja intelligenssillään vaan päinvastoin tekevät keskinkertaisen vaikutuksen.
Useimmat johtajat ilmaisevat itseään keskinkertaisesti, mikä yleensä on merkki keskinkertaisesta ajattelusta. Kaiken lisäksi he syyllistyvät toistuvasti vilpillisyyksiin, joita he selittelevät kömpelösti julkisuudessa kiinnijäämisensä jälkeen. Erityisen korkeasta moraalistakaan ei johtajien kohdalla siis voi puhua.
Firmoilla menee välillä paremmin, toisinaan huonommin. Joissakin tapauksissa johdon toimenpiteillä on vaikutusta tulokseen, mutta useimmiten taustalla ovat laajemmat, kansainväliseen talouteen liittyvät syyt. Johtajien ansiota tässäkään suhteessa ei tulisi liioitella.
Ilmeisesti kuvitellaan johtajilla olevan vielä jokin oma, erityinen ominaisuutensa, jollainen on hyvin pienellä osalla kaikista kansalaisista.
Kukaan ei vain tiedä, mikä tämä ominaisuus on. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi johtajien täytyisi nauttia arkijärjelle käsittämättömistä palkoista ja bonuksistakaan.
Minusta tuntuu, että kyse on lopulta asiasta, jota on vaikea perustella millään järkevällä syyllä. Johtajien palkat ovat huikeat, koska jossain on päätetty, että johtajien palkkojen täytyy olla huikeat.
Tietenkin asiaa voidaan yrittää selittää parhain päin ja todistaa ties millä tilastolla, miten siunauksellista jokaiselle varastomiehellekin on, että hänen johtajansa tienaa viikossa sen, jolla varastomies joutuu elämään vuoden.
Mutta ei totuus siitä miksikään muutu. Kysymyksessä on käytäntö, joka on käytössä, koska se on ollut mahdollista ottaa käyttöön. Monet muutkin asiat yhteiskunnassa tapahtuvat samalla logiikalla.
Jos osakkeenomistajat välttämättä haluavat jakaa johtajilleen mielettömiä rahasummia, niin siitä vain.
Mutta on turha selitellä, miten ylisuuret palkkiot hyödyttävät yhteiskuntaa ja levittävät rahasateensa lopulta kaikkein vähäisimpienkin päälle. Sitä ne eivät tee. Johtajien maksamilla veroilla kustannetaan toki joitakin tärkeitä asioita kuten sosiaaliturvaa. Tätäkin tarvetta olisi tosin vähemmän, jos tulonjako olisi alun alkaen tasapuolisempaa eikä rahan tarvitsisi kulkea niin monimutkaista reittiä sinne, minne se oikeasti kuuluu.