Ihmisestä puhutaan harmittavan usein vain psykofyysisenä kokonaisuutena. Itseäni kiehtova sosiaalisen hyvinvoinnin puoli on yhdenvertainen psyykkisen ja fyysisen ulottuvuuden kanssa, mutta usein se unohtuu, kun halutaan parantaa jaksamista. Sosiaaliset tilanteet vaikuttavat päivittäiseen toimintaamme, eikä sitä puolta elämässämme tule vähätellä.
Vaikka olisi ujo introvertti, on ihmisellä aina tarve jonkinlaiseen sosiaalisuuteen. Tarpeen määrä ei ole vakio, vaan kuten esimerkiksi unen tarvekin, myös sosiaalisten kontaktien tarve on yksilöllistä. Jollekin riittää yksi ystävä tukemaan tärkeällä hetkellä, toinen tarvitsee kymmeniä kontakteja eri tasoilla; on ystäviä, kavereita ja tutun tutun tuttuja. Oma sosiaalisuuteni menee myös jaksoissa: joskus kaipaan enemmän ihmisiä ympärille, kun taas toisinaan omissa ajatuksissa eläminen tuntuu houkuttelevammalta.
Keho pyrkii sisäiseen tasapainotilaan, homeostaasiin, myös sosiaalisuudessaan. Varmaankin jokainen on joskus kokenut ’’ihmisähkyn’’ pitkän sosiaalisen jakson jälkeen. Sen tunteen, kun haluaa vain pysytellä viltin alla syömässä suklaata ja tuijottamassa b-luokan elokuvaa telkkarista. Tietysti tasapainon tarve toimii myös toisin päin: yksinäisyyden tunnetta voi kokea kuka vaan, vaikka kavereita olisi satoja. Kun on itselle epätyypilliseen tapaan ollut omissa oloissaan tavanomaista pidempään, voi yksinäisyyden tunne nostaa päätään.
Koska sosiaalisuuden tarve on yksilöllistä, on hyvä muistaa, että on ihan okei, jos ahdistut uusien kohtaamisten tuomasta sosiaalisesta vertailusta tai päivittäisistä kahvipöytäkeskusteluista. Kyse ei ole siitä, että ihmiset eivät olisi mukavia -sinun tasapainosi vain kaipaisi myös ajoittaisia omia hetkiä. Toiset kuormittuvat vähästäkin kontaktista, sen hyväksyminen auttaa jaksamisen kanssa tasapainoillessa.
Sosiaalisia suhteita on monenlaisia. Esimerkiksi virallisemmat työsuhteet tai uudet ryhmätilanteet voivat olla kuormittavia, koska taustalla on tavallista enemmän jännittyneisyyttä. Tuntosarvet ovat jatkuvasti aistimassa tilannetta: ’’Sanoinkohan typerästi, annankohan huonon kuvan itsestäni, mitenköhän minun pitäisi sanoa ja toimia, jotta vaikutan normaalilta?’’
Ystävyyssuhteet taas ovat usein antoisia, ja ainakin itselleni, antavat valtavan paljon lisää myös muille elämän osa-alueille. Kun saa vastavuoroisesti tukea ja ehkäpä myös kyseenalaistaa omia ja toisen valintoja, saa aivan uusia näkemyksiä arjen kohtaamiseen. Vaikka joskus pitkän päivän päätteeksi sovitut kaveritreffit eivät saa hyppimään innosta, joka kerta tapaamisen jälkeen voisi lennellä ilosta, niin hienoa ystävyys on.
Sosiaaliset suhteet siis antavat, mutta myös vievät voimia. Tärkeintä on oman reagointitavan tunnistaminen. Mikä määrä sosiaalisuutta pitää sinun mielesi ja kehosi tasapainossa? Myös sosiaalisista tilanteista täytyy palautua, yksilöllisen tarpeen mukaan. Mikä tärkeintä: oli tilanne sitten haastava tai antoisa, jokaisesta kohtaamisesta oppii jotain uutta itsestään ja ympäröivästä elämästä.