Pari viikkoa sitten käytin Googlen hakupalvelua. Olin hankkimassa lippuja erään suomalaisen kesätapahtuman yhteen konserttiin. Kirjoitin Googlen hakuun kesätapahtuman nimen. Klikkasin ruudulle tulleista vaihtoehdoista ensimmäistä ja rupesin ostamaan lippuja.
Mikään kello ei kilkattanut, sivut näyttivät juuri tapahtuman omilta sivuilta. Konserttikin löytyi ja liput sinne. Hiukan rouva ihmetteli, kun liput oli hintavammat mitä piti.
Ostotapahtuma kuitenkin – onneksi – tyssäsi kun ruutuun ilmestyi teksti, etteä pankkini ei hyväksy maksua.
Vasta siinä vaiheessa huomasin sivujen osoitteen: viagogo. Heti paukahti mieleen ne monet varoitukset näistä huijarisivuista. Olemattomia lippuja myydään ja jos ne on kerran klikannut, sinne vilahti eurot jonkun huijarin tilille.
Minut pelasti se, että olen merkinnyt korttini turvallisuusasetuksiin kiellon nettiostoksista ja kortin käyttökiellon ulkomailla. Asetukset on helppo itse muuttaa kun olen lähdössä itse reissuun ja tulee tarvetta käyttää korttia muualla kuin kotimaassa.
Erikoista tässä viagogo-sivuissa on, että tapahtumajärjestäjät eivät saa googlea mitenkään poistamaan sivuja.
Samanlaiseen tapaukseen törmää usein Facbookissa, missä viime aikoina useimmiten Suomen rikkain mies, Antti Herlin tai TV-uutisten Matti Rönkä kertoo, kuinka kannattaa sijoittaa bitcoineihin ja kuinka he ovat rikastuneet sen avulla. Myös uutisankkuri Pia Pasanen on alkanut vilahdella näissä ”mainoksissa”.
Vähänkin uutisia seuranneet huomaavat nopeasti, että nyt ollaan huijaussivuilla. Outoa tässäkin on se, että näitä sivuja on vaadittu poistettavaksi, mutta edelleen ne putkahtavat esiin.
Vielä erikoisemmaksi tapaukset tekee siksi, että vaikka sekä Antti Herlin että Matti Rönkä tai hänen työnantajansa Yle tekisivät vale- ja huijaussivustoista vaatimuksia Facabookille tai viagogon tapauksessa Googlelle, mitään ei tunnu tapahtuvan.
Nämä tapaukset ovat vain jäävuoren pikkuhippunen koko siinä uudenlaisessa hallitsemattomassa nettimaailmassa, jonka hyödyt ovat kiistattomat, mutta jonka hallitseminen edes jonkinlaisilla kansainvälisillä säännöksillä tulee olemaan välttämätöntä. Tällaisista rajoituksista yksimielisyyden saaminen kansainvälisesti on kuitenkin melkoisen mahdotonta.
Googlen ja Facebookin tapaiset jättiläiset ovat kasvaneet sellaisiksi lonkerolabyrinteiksi, että jos jossain, vaikka Suomessa esitetään niiden saamista vastuuseen levittämistään tiedoista samalla tavalla kuin vaikka sanomalehdet ovat aina olleet vastuussa, alkaa kiivas huuto, ettei sananvapautta saa kaventaa.
Näitä jättiläisiä voi olla jatkossakin vaikea saada vastuuseen. Onneksi joitain tuomioita on jo tullut niille kirjoittajille, jotka ovat näitä alustoja käyttäen julkaisseet solvaavia ja luokkaavia kirjoituksia.
Se, että joku yksittäinen kirjoittelija saa tuomion ei vielä riitä. Vasta kun vastuu on samanlainen kuin sanomalehdissä, ollaan edes pieni askel lähempänä tilannetta, missä törkyjuttujen, huijausten ja valeuutisten jakajat saataisiin edes jonkinlaiseen ruotuun.