Maanantaina presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat toisensa helteisessä Helsingissä. On kaikkien etu, että suurvaltojen johtajat ovat valmiita keskustelemaan keskenään vaikeistakin kysymyksistä. Toivottavasti Helsingin keskustelut olivat alku laajemmalle ajatusten vaihdolle ja ajankohtaisten kriisien ratkaisemiselle. Vitsinä voi sanoa, että onneksi suurvaltojen johtajat eivät jääneet Helsinkiin pidemmäksi aikaa lämmöstä nauttimaan. Koko kaupunki tuntui olevan sekaisin näiden herrojen vierailun turvatoimien seurauksena. Sunnuntai-iltana taivaalla lennelleet sotilashelikopterit pitivät sellaista melua, että nukkuminen oli vaikeaa Espoossa saakka. Maanantaina sain viettää aikaani autossa Helsingistä poisvievällä pääväylällä, kun liikenne pysäytettiin herrojen saattueiden vuoksi.
Uskon, että moni ongelma olisi ratkaistavissa aidolla, avoimella ja rehellisellä keskustelulla. Yhteiskunta kuppikuntaistuu huolestuttavaa vauhtia. Suomalainen yhteiskunta on muuttumassa kovaa vauhtia luokkayhteiskunnaksi. Ainoastaan saman mieliset sekä samanlaisen taustan ja arvomaailman omaavat seurustelevat keskenään. Puhe kuplissa elämisestä on valitettavasti totta.
Kehitys kirkossa on muun yhteiskunnan tavoin huolestuttavaa. Kirkossa ja seurakunnissa kuppikuntaistuminen tuntuu vain lisääntyvän ja syventyvän. Oikeassa olemisen tarve polkee jalkoihin nöyryyden ja uskon rikkauden. Leimoja lyödään herkästi. Mitä erilaisimmilla perusteilla kristittyjä jaetaan liberaaleihin ja konservatiiveihin, uskovaisiin ja uskottomiin, korkeakirkollisiin ja matalakirkollisiin sekä kirkkouskovaisiin, lestadiolaisiin, körtteihin ja ties mihin vähän pitäjästä riippuen.
Ihmiselle on luontevaa hakeutua saman mielisten joukkoon. Tästä hyviä todisteita ovat vaikkapa monet erilaiset kesätapahtumat ja herätysliikkeiden kesäjuhlat. Omien keskuudessa on helppo olla.
Olemmeko laiskoja menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle? Yleensä oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen kannattaisi. Kärjistäen sanottuna saman mielisten kesken kokoontuminen on herkästi vähän tylsää. Uuden oivaltaminen on vähäistä. Lähinnä oma itsetunto ja oikeassa olemisen kokemus vahvistuvat.
Jo pelkästään maiseman vaihtaminen virkistää ajattelua ja auttaa näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Viikko tai pari pääkaupunkiseudulla ja omat ajatukset ovat aivan uudella taajuudella. Asioita aivan eri näkökulmasta katsovalta voi oppia paljon uutta. Omiin näkökulmiin ja ajatuksiin ei kannata tarrautua.
Avoin, rehellinen ja kunnioittava keskustelu kannattaa aina. Yleensä löytyy enemmän yhdistäviä kuin erottavia asioita. Yhteyttä rakennetaan pienin askelin askel askeleelta. Pitää olla rohkeutta ottaa ensimmäinen askel kohti toista. Pitää olla rohkeutta tarvittaessa muuttaa omia periaatteita ja ajatuksia. Pitää olla rohkeutta katsoa maailmaa ja elämää uudesta näkökulmasta. Asiat eivät ole yleensä niin yksinkertaisia ja selkeitä kuin itse ajattelee. Kaikki viisaus ei asu juuri minussa.