Silloin ihan pienenä 1980-luvulla tv:stä tuli amerikkalainen poliisisarja Hill Street Blues. Muistan siitä sen, että yhdessä työparissa toinen poliiseista oli tummaihoinen. Olin siitä tavattoman onnellinen, sillä yleensä kaikki muut ohjelmassa esitetyt tummaihoiset olivat jengiläisiä ja pikkurikollisia, joilla oli jotakin ihan muuta tekemistä poliisin kanssa. Gangstereina heitä ei esitetty, sillä sellaisiahan olivat puolestaan tummatukkaiset italialaiset.
Ensimmäisen ihka oikean tummaihoisen näin Oulussa Raksilan marketeilla. Ajallisesti se lienee tapahtunut noina samoina vuosina. Voin vain kuvitella olleeni silmät pyöreänä ja suu auki. Muistan että mieleni olisi tehnyt pyytää lupa saada koskea: onhan ihan varmasti ihan oikea ihminen, eikä vain minun mielikuvitustani.
Seuraavan vuosikymmenen loppupuolella olen opiskelemassa matkailua Kuusamon silloisessa ammatti-instituutissa. Jos koulussa jotakin kansainvälistä haluaa havaita, tulee kulkea korvat höröllä ja saattaa kuulla venäjää jostakin nurkasta.
Nykyään opiskelen jälleen. Lounas syödään täysin samassa ruokalassa kuin parikymmentä vuotta sitten. Paitsi että nyt tilassa ruokailevat lisäksi lukiolaiset, on siellä myös muutamia tummaihoisia sekä ulkonäkönsä perusteella Aasian suunnasta tulleita nuoria. Tänä päivänä myös kaupassa käydessä näkee ihmisiä, jotka eivät ole alkuperäisiä täkäläisiä. Sen näkee ja sen kuulee. Kieli jota siellä kuulee on jotakin muuta kuin suomi.
Meillä on Suomessa paljonkin täällä syntyneitä, jotka ulkonäkönsä puolesta näyttävät muualta tulleilta. Otettakoon esimerkiksi vaikka Jani Toivola. Koska hänen isänsä on tummaihoinen, on myös Jani valkoihoista tummempi. Tämän lisäksi hän on myös homoseksuaali yksinhuoltaja kansanedustaja. Ei siis liene mikään ihme, että hän on tällä hetkellä sairauslomalla uupumuksen ja masennuksen takia.
Kenenkään on turha tämän päivän maailmassa kuvitella, että jokin paikka voisi pysyä ”alkuperäisenä”. Ja kuten olemme tältäkin palstalta saaneet jo lukea, ”kantakuusamolainen” on jotakin muuta kuin nimi antaa ymmärtää. Ihmiset ovat liikkuneet paikasta toiseen iän kaiken ja joko vieneet asuinpaikat jo siellä asuneilta tai sitten sulautuneet paikalla olleeseen populaatioon.
Nyt kun elämän löytäminen maailmankaikkeudesta vaikuttaa olevan enää ajan kysymys, olisiko meidän ihmisten aika huomata, että olemme kaikki lähtöisin juuri siitä samasta puusta. Tutustua toisiimme ulkonäöstä, pukeutumisesta, kielestä, tavoista ja tottumuksista huolimatta. Havaita henkilökohtaisesti, että meistä jokainen voi olla paitsi se rosvo, myös se poliisi. Että meissä kaikissa on ne omat hyvät ja huonot puolemme.
Ja ei kai liene myöskään haittaa, jos tähänkin maailmankolkkaan saadaan lopulta uutta perimää?