Kansainväliseen jalkapalloon on viime vuosina tuotu ryminällä uutta turnausmuotoa maajoukkueille. Kansojen liiga on jalkapallon kattojärjestön vastaus yhä enemmän tilaa vaativalle seurajoukkuejalkapallolle. Turnausmuoto kehitettiin vähentämään seurajoukkueiden halveksimia ystävyysotteluja. Kilpailullisia pelejä lisäämällä on tarkoitus perustella lukuisia maajoukkuetaukoja kauden aikana. Tarkoituksena on siis lisätä tosipelejä samaan aikaan kuin seurajoukkueet pelkäävät pelaajiensa loukkaantumisia ja väsymystä jo valmiiksi.
Kansojen liiga jakautuu neljään eri liigaan, jotka jakautuvat useisiin eri lohkoon. Maajoukkueet jaetaan eri liigoihin Uefan oman rankingin mukaisesti. Lohkovoittajat nousevat ylempään liigaan ja viimeiset tippuvat alemmas. Lisäksi lohkovoittajat pelaavat oman liigansa mestaruudesta erillisessä turnauksessa myöhemmin. Kansojen liigan lohkovaihe kestää syksyn ajan ja keväällä alkavat perinteiset karsinnat em-kisoihin vuonna 2020. Myös Kansojen liigasta avautuu joukkueille tie em-kisoihin, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän miten kisoihin pääsevät maat määritellään. Tuntuuko sekavalta? Johtunee siitä, että järjestelmä on erittäin sekava, suorastaan kaoottinen. Vaikea uskoa, että seurajoukkueiden valitus maajoukkuepelaajiensa rasituksesta ainakaan vähenee Kansojen liigan myötä.
On kuitenkin asetettava kyseenalaiseksi, että pystyykö näin sekavalla pelijärjestelmällä operoiva turnaus vakiinnuttamaan paikkansa kalenterissa? Ainakin alkupelien perusteella lajin mahtimaat tuntuvat suhtautuvan Kansojen liigaan peleinä, joissa voi kokeilla uusia pelaajia ja taktiikoita. Siis ystävyysotteluina. Pienemmille maille turnausmuoto tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä arvokisoihin ikään kuin takaovesta, jolloin peleihin suhtaudutaan myös vakavammin. Takaovi ei kuitenkaan välttämättä ikinä aukea järjestelmän sekavuuden vuoksi.
Uutta liigaa on nyt pelattu pari kierrosta ja yksi voittaja siinä näyttää olevan: Suomi. Huuhkajat johtavat lohkoaan kahden vakuuttavan 1-0 -voiton seurauksena. Muutenkin Huuhkaja-ryhmä on vaikuttanut pirteämmältä kuin vuosikausiin. Tuntuu, että joukkueen pelaamisessa on selkeä ajatus mihin pyritään. Eihän se tietenkään vielä valmista ole, mutta Rive Kanervaa voi jo kiitellä hyvästä työstä maajoukkueen peräsimessä. Urallaan noususuhdanteessa oleva Teemu Pukki näyttää uudestisyntyneeltä maajoukkueessa. Takavuosien Pukkiin verrattuna pelaaja menee erittäin röyhkeästi ja päämäärätietoisesti tilanteisiin. Vastustajat eivät tietenkään vielä ole olleet Euroopan terävimmältä huipulta, mutta lupaavin projekti vuosikausiin tämä on Huuhkajille.
Maajoukkuejalkapallon suurena ystävänä en panisi pahakseni uutta kovatasoista turnausta. Kansojen liigalla on kuitenkin vielä monta estettä voitettavanaan ennen kuin jalkapallomaailma ottaa sen omakseen. Sillä välin on kieltämättä mukava katsoa Suomen menestystä.