Viime viikon eduskunta käsitteli hallituksen esitystä ensi vuoden talousarvioksi. Keskiviikkona alkaneeseen yleiskeskusteluun oli etukäteen varattu 88 puheenvuoroa.
Lisäksi ministeri Orpon esittelyn sekä ryhmäpuheenvuorojen jälkeen käytiin yli kolmen tunnin debatti minuutin mittaisin puhein. Keskustelun edetessä torstaina ja perjantaina kukin ministeri esitteli omaa toimialaansa, ja sitten taas debatoitiin. Lähetekeskustelu jatkuu vielä huomenna tiistainakin. Puheenvuorojen kokonaismäärä varmaan löytyisi eduskunnan pöytäkirjoista, luulisin, että tuhat voi mennä rikki.
Lähetekeskustelun tarkoitus on tietysti antaa eväitä valiokunnille, jotka syksyn ajan käsittelevät omaa toimialaansa, komentoivat hallituksen esitystä ja mahdollisesti ehdottavat muutoksia.
Mutta puheiden merkitys? Se lienee jokseenkin sama, kuin kuntien valtuustojen talousarviokokouksissa. Paljon puhetta, mutta eipä se hallituksen esitys juuri muutu.
Tämän vuotisessa keskustelussa opposition edustajat olivat aika hampaattomia. Toistuvasti hallitukselta vaadittiin valtion ja kuntien työntekijöiden lomarahojen 30 %:n leikkausten peruuttamista, mutta käytännössä muita merkittäviä muutoksia ei esitetty. Tosin täytyy tunnustaa, että osan keskusteluajasta torkuin – puheet olivat niin puuduttavan samanlaisia, kuin ovat olleet viimeiset kaksi vuotta.
Tottakai lomarahojen leikkaus on merkittävä asia pienipalkkaiselle. Leikkaus kuuluu yhtenä osana kilpailukykysopimukseen eli kikyyn ja siitä päättivät työmarkkinajärjestöt vuosi sitten. Hallitus toki painosti: hallituksen ehdotus oli laki, joka olisi pidentänyt kaikkien työaikaa nyt päätettyä enemmän – myös yksityispuolella – mutta sitä työmarkkinajärjestöt eivät halunneet. Ja koska kiky on järjestöjen sopimus, sen voivat purkaa vain ne itse.
Toinen merkillinen keskusteluasia oli YLEn uutisoima tuloerojen ”repeäminen”. Tuloerot tarkoittavat esimerkiksi sitä eroa, mikä on eniten ansaitsevan väestön kymmenesosan ja vähiten ansaitsevan kymmenesosan vuositulojen välillä.
YLEn uutinen perustui Eduskunnan tietopalvelun tekemään laskelmaan, joka tarkasteli tuloerojen kehitystä 1960-luvulta alkaen. Laskelma on ihan oikea, mutta uutisen tekemä johtopäätös aika yliampuva.
Nimittäin Sipilän hallituksen aikana tuloerot ovat kasvaneet 0,3 prosenttiyksikköä. Edellisen hallituksen aikana tuloerot väliin kasvoivat, väliin pienenivät ja vaihtelu oli 1-2 prosenttiyksikön luokkaa. Varsinaisesti tuloerot Suomessa repesivät 1990-luvun puolivälin jälkeen, jolloin kasvu oli muutamassa vuodessa 8 prosenttiyksikköä. Siis 26-kertainen verrattuna viimeiseen kahteen vuoteen. Silloin köyhät todella köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat.
Harmillista silti tuokin pienin tuloerojen kasvu. Sille on syynsä: vähiten tuloa saava väestön kymmenesosa ei juurikaan maksa ansiotuloveroa, jota nyt on kevennetty. Sen sijaan he maksavat kulutuksesta alvia, ja esimerkiksi tupakka- tai viinaveron nosto sekä erilaiset omavastuiden nostot ovat käyneet raskaasti köyhimpien kukkarolle.
Toiveita paremmasta antavat ensi vuoden budjetissa kuitenkin muutamat pienituloisiin kohdistuvat parannukset: vähimmäissairaus- ja äitiyspäivärahan nosto, takuueläkkeen pieni parannus, varhaiskasvatus- eli päivähoitomaksujen alennus, YLE-varon poisto pienituloisilta. Jospa talouskasvu ja työllisyyden parantuminen antaisivat jo lähivuosina mahdollisuuden tätä linjaa jatkaa.