Kerrottakoon se tässä ihan julkisesti. Meillä ei siivota kovin usein. Ehei, ei lähestulkoonkaan joka viikko (kuukausi?) Aikarajana voitaisiin käyttää ”sitten kun lopullisesti menee sotkun vuoksi hermo.” Ja sitten se hermo vasta meneekin, kun alkaa ikuinen kina siitä, kuka tekee mitäkin – tai oikeastaan ei tee. Uskon, että muutkin vanhemmat tuntevat tämän ”miksi aina minä?” -kysymyksen.
Mutta sitten kun tietää että on vieraita tulossa! Itse henkilökohtaisesti en pitäisi niin tärkeänä puunata joka nurkkaa, vaikka tulossa olisi vaikkapa Sauli Niinistö ynnä Jenni Haukio, mutta ilmaistakoon tämä vaikka niin, että meillä asuu myös toisen puolueen jäseniä. Kengät ojennukseen ja paikat järjestykseen jo heti eteisestä lähtien! Cd- ja dvd-levyt koteloihin ja kaappeihin! Onneksi kaapeissa on ovet, muuten nekin pitäisi varmaan olla joko aakkos- tai värijärjestyksessä.
Onneksi kuitenkin tiedän, etten ole ainoa tämän dilemman kanssa. Yksi jo pitkän koulu- ja opiskelu-urani opettajista kertoi opetuksensa lomassa aivan suorin sanoin siitä, kuinka ongelmallisia ovat tiskaamattomat tiskit silloin, kun taloon on tulossa vieraita. Täysin avoimesti hän kertoi, miten hänellä on ollut tapana kerätä astiat vatiin ja viedä saunan lauteille pois näkyvistä vierailun ajaksi. Samaan hengenvetoon hän kiitti keksitystä tiskikoneesta, sillä se oli hänen mielestään nerokas tapa piilottaa pesemättömät astiat. Pesutehosta ei kyllä ollut sen kummemmin puhetta.
Ihan äskettäin myös meille oli tulossa käymään vieras, joka ei ollut ennen talossa käynyt. Jo edellisenä iltana alkoi herätä pieni paniikin poikanen siitä mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä, ennen kuin tämä henkilö saapuu. Rauhoittelin ja esitin, että jos nyt vaikka nukumme yön yli, kellokin kun jo alkaa lähestyä kymmentä.
Seuraavana aamuna aloitimme poikien kanssa. He olivat hyvin hengessä mukana ja asioita alkoi tapahtua. Raivattiin, järjestettiin, imuroitiin, pyyhittiin pölyjä ja luututtiin lattioita. Pyykkejäkin pestiin. ”No milloin se vieras tulee,” alkoi kysely. En itsekään tiennyt sen tarkempaa aikataulua, sillä hän ei fiksuna lomalaisena ollut laatinut itselleen minuuttiaikataulua. Otin yhteyttä ja sain selville, että hän olisi tulossa vasta myöhemmin alkuillasta. Valitettavasti menin kertomaan tämän myös pojille. Siivous loppui siihen paikkaan.
Onneksi saimme kuitenkin taisteltua paikat kutakuinkin ojennukseen päivän mittaan ja itsellekin nousi hyvä mieli. Jäin kuitenkin miettimään, miksi ihmeessä ihmisellä on tarve näyttää talossa käyvälle olevansa jotakin muuta kuin mitä oikeasti on. ”Katso nyt, meillä on täällä näin siistiä ja hienoa” halutaan viestittää, vaikka normaalisti arkipäivät vietetään kaaoksen vallassa. Vieraiden aikaan myös monesti syödään niistä paremmista lautasista, jotka ovat käyttämättöminä lopun eli 95 % ajasta. Omituista. Mitä ihmettä haittaa, vaikka vierailun aikana lattialla olisi roska, jos vierailun perimmäinen tarkoitus eli hauskanpito yhdessä toteutuu? Entä pyykinpesu? Tuskin kukaan vieras menee tutkimaan pesemättömiä vaatteita, jos ne ovat omassa paikassaan eli pyykkikorissa.
Eipä sillä, itsekin nautin järjestyksessä olevista tavaroista ja siitä, että hakee löytämänsä. Mieleeni kuitenkin eittämättä nousi rakkaan nuoremman veljeni tähän mennessä realistisin näkemys tästä vierassiivouksesta. ”Vieraat, nehän tulevat ja sotkevat kaikki paikat. Kaikista viisainta on siivota sitten, kun ne ovat lähteneet,” hän kerran tuumasi ja oli mielestäni niin oikeassa. Niin tai näin, vierailuja meidän ei passaa unohtaa. Tuntuu, että muuten nekin ovat kohta katoavaa kansanperinnettä.