Kolumni

Ko­lum­ni: Kevään merkki: Koulun pihaan tuli mies, joka tanssi ko­ne­pel­lil­lä

Vaikka vuodet eivät ole veljiä, kevään tulossa yksi asia toistuu: Valon määrä lisääntyy nopeasti riippumatta siitä onko talvi ollut kylmä tai oudon lämmin ja tuulinen. Kuusamon korkeudella kevään tulo merkitsee vuorokautisten lämpötilaerojen jyrkkää kasvua. Päivittäisilmasto muuttuu marsilaiseksi, kun yöllä on noin sata astetta pakkasta ja päivällä mittari näyttää aurinkoisessa ja tuulettomassa paikassa jopa pariakymmentä plussaa.

Pidän tietysti vieläkin keväästä, mutta lapsena sen saapuminen tuntui erityisen makealta Koillismaan pitkän talven jälkeen. Iltapäivää kohden takin vetoketjua saattoi vähän aukasta ja kallistaa pipoa takaraivolle ja kintaat alkoivat hauduttaa kämmeniä niin, että oli parempi tunkea ne taskuun. Yläasteella kuljin pari talvea ohuessa nahkatakissa ja liukaspohjaisissa buutseissa. Varustus oli Kuusamon talveen täysin sopimaton mutta vastasi täsmällisesti 1990-luvun nuorison tyylitajuttomuutta ja rajua, palelemalla ilmennettyä kapinaa. Kevään eteneminen korjasi tilanteen niin, etten ollut koko ajan aivan umpijäässä.

Asfaltti alkoi kuoriutua jääpolanteen alta, tienpenkat tummua ja aurinko kärvensi seinää niin, että suurennuslasilla saattoi polttaa nimikirjaimet seinään. Minä aloin vinkua uutta pyörää ja isä ja sukulaismiehet mätkivät itseään lompakolla otsaan taltuttaakseen autokuumeen. Täällä etelässä ei samaan tunnelmaan pääse, kun talven ja lumen kanssa oli taas vähän niin ja näin. Vuodenajat eivät tunnu teräväreunaisilta, kun nurmikko vihersi vielä joulukuussa ja lumitalvi jäi taas aika lyhyeksi.

Kuusamossa huumaa ja huumasi ympärillä heräävä luonto. Pusikosta kuului harakan räkätys ja kuusikossa narisi järri. Sulava lumi paljasti ojiin viskottuja pulloja, joita keräämällä saattoi kartuttaa vähiä rahojaan. Valo alkoi herätellä luonnon lisäksi myös ihmisiä. Kouluaikaan odotetuin kevään merkki oli oranssin Taunuksen kurvaaminen välitunnilla Nilon isolle pihalle. Autosta nousi aurinkolaseihin ja hopeanväriseen asuun pukeutunut mies, joka laittoi stereot soimaan ja pisti konepellillä tanssiksi. Ympärillä koko koulu katsoi outoa esitystä, kunnes kello soitti takaisin tunnille. Puheenaihetta riitti taas muutamaksi päiväksi. Tuntui, että nyt mennään vahvasti kesää kohti.

”Varustus oli Kuusamon talveen täysin sopimaton mutta vastasi täsmällisesti 1990-luvun nuorison tyylitajuttomuutta.