Käsi ylös, joka on nähnyt ruudussa vilauksen maantiepyöräilyn yhteislähtökilpailusta tai jopa käväissyt paikan päällä haistelemassa kisatunnelmaa? Monesti kysytään, kukas onkaan suosikkikuskisi jostain miesten ammattilaistiimistä. Toisekseen tavallisesti keskustelun lomassa kainostelematta ihmetellään tätä urheilun varjopuolta eli kiellettyjen aineiden käyttöä. Vastapelurin suusta yleisesti lipsahtaa, ettei voittajalla voi olla puhtaat jauhot pussissa. Että mitä?
Perinteisestihän maantiepyöräily, tuo kestävyyslajien kuningas mielletään enempi vähempi miesten lajiksi, kun on kaiken maailman nytkin meneillään olevat Tour De Francet ynnä muut huimat ihmisfysiologian ja -psyykeen mittelöt. Mutta kukas onkaan se kovin luu tällä hetkellä naisten puolella?
Vaikka maantiepyöräilyssä ajetaankin tolkuttoman pitkiä matkoja ja välillä aivan utopistisia reittejä päätöntä vauhtia, ennen kaikkea huippupyöräily on loppuun asti hiottua yhteispeliä, jossa jokaisella joukkueen ajajalla on erityinen rooli yhteisen tavoitteen eteen.
Pyöräilyslangilla puhutaan nimenomaan mäkikuskeista, yleisajajista, apukuskeista ja niistä kiritykeistä. Uhraatko itsesi hakemalla pyöräilijöiden takana tulevasta huoltoautoletkasta joukkueen kuskeille juomapulloja vai kiskotko vuoristoetapilla eroa pääporukkaan joukkueen hyväksi kiipeämällä serpentiiniä happohyökkäys korvissa asti sauhuten tai ajatko henkihieverissä karannutta irtiottoa takaa sivutuulessa vai ajatko itsesi täysin jalattomaksi suojaten kirikuskia aivan viimeisille kilometreille? Kyllä.
TV-ruudusta kilpailu saattaa näyttää päällisin puolin vilkaistuna siltä, että iso massa vyöryy eteenpäin ilman se kummempia tapahtumia kytäten loppukiriä. Ehei, isossa joukossa joutuu taistelemaan jatkuvasti omasta paikasta, hallinnoimaan iskuyrityksiä ja viemään omaa joukkuetaktiikkaa eteenpäin niin, että homma pysyy jokseenkin kontrollissa samalla yrittäen nakertaa vastustajien voitontahtoa ja ajojalkoja.
Loppukiri onkin sitten ihan oma lukunsa. Välillä homma menee rumemman puoleiseksi, kun joudutaan käyttämään kyynärpäätaktiikkaa, varomaan kiilaamista ja sulkemaan korvat muiden teräviltä solvauksilta. Siinä otetaan tosissaan naisesta mittaa.
Viime vuosina naisten pyöräily on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Naisten kilpailut herättävät yhä enemmän huomiota ja naisten pyöräilyn ilosanoma on saavuttanut suuremman yleisön. Kansainvälinen taso on noususuhdanteinen, sillä missään kilpailussa ei ole selvää kuka voiton vie. Tiimit ovat kehittäneet toimintaansa ammattimaisemmaksi ja voittajakandidaatteja yhdessä kisassa on helpostikin yli tusina.
Pidemmät kisaturneet ja yhden päivän klassikot ovat vakiinnuttaneet paikkansa kilpailukalenterissa siinä missä miestenkin isot kinkerit poljetaan.
Kotimaassa positiivista lajin kasvussa on se, että niin harrastajia että kilpailijoita tulee uusia mukaan lisää. Ilahduttavaa on myös se, että laji on saanut viime vuosina enemmän näkyvyyttä. Yleisö on tietoisempaa mitä se kilpapyöräily todellisuudessaan on.