Hotelli Kuusamo eli Hotku on suuren muutoksen edessä. Hotkun tontille Torankijärven rantaan rakennetaan puolenkymmentä kerrostaloa. Samalla hotellin toiminta loppuu ja aina ikävät yt-neuvottelut käynnistyvät. Ravintolapuolen kohtalosta käydään julkisuudessa olleiden tietojen mukaan neuvotteluja paraikaa.
Hotku kuuluu syystä kuusamolaisiin legendoihin. Se on avattu marraskuussa 1973, muutama vuosi ennen syntymääni. Hotellissa on nukkunut yönsä paikallisista harva, mutta varmaan lähes kaikki ovat käyneet ravintolan puolella joskus, vähintään syömässä. En muista ensivisiittiäni, mutta se tapahtui alaikäisenä päiväsaikaan. Ravintolasali avautui ovelta pimeänä ja vähän mystisenä. Plyyssissä haisi tupakka, enkä lapsena tietenkään ymmärtänyt paljokaaan siitä, mitä seinät olisivat voineet kertoa. Koillissanomissa mainostettiin naistentansseja ja muistan nuorena ihmetelleeni, kuka hullu jaksaa humpata keskellä viikkoa.
Pyöräilin Hotkun ohi tässä hiljattain. Katolla kupolin virkaa toimittava kota näyttää edelleen hienolta. Sisäpuolella kota kätkee alleen tanssilattian, jonka yllä kimaltavaa, kymmenien lamppujen muodostamaa ”tähtitaivasta” muistan toljottaneeni.
Omalle ikäluokalleni Hotku ei ole illanviettopaikkana kovinkaan tuttu. Siellä ajateltiin käyvän vain vanhemmat ihmiset. Hotkussa soitettu musiikki oli ajalta isä, poika ja pyhä henki, tyyliin Olavi Virta, Reijo Taipale ja Eino Grön. Itse arvostin muutamaa pykälää mielipuolisempaa karjuntaa ja jytkettä, jota esimerkiksi Shaman, Circus ja Chanel myöhempine nimineen tarjosivat.
Minua vanhemmille ikäluokille Kuusamossa ulos lähteminen tarkoitti ymmärtääkseni yhtä kuin lähtöä Hotkuun. Hotku oli pitäjän ykköspaikka. Lauantaina sukulaisten vessassa tuoksui partavesi ja hiuslakka, papiljotit kärysivät telineissä. Yhdellä suulalla sukulaismiehellä Eskolla (nimi muutettu) oli suorat housut ja kauluspaita. ”Kovat kaulassa ja toinen housuissa”, hän totesi lähtiessään. Aivan täysin huumori ei lapsena auennut, mutta aikuisempana lohkaisu on kyllä huvittanut senkin edestä.
Aivan jakamatonta suosiota tansseissa käynti ei nauttinut. Kun serkun häiden jatkot olivat 1990-luvun alussa Hotkussa, paikalle tuli heitäkin, jotka eivät muuten kiinteistöön jalallaan astuneet. Jonotettiin ruokaa ja toinen sukulaismies Arska (nimi muutettu) alkoi joutessaan kiusata anoppiaan. ”Tuleeko sitä useinkin Hotkussa hypättyä”, hän kysyi. Vastauksena anoppi löi kynsille ja sanoi, että siivoahan suus. Molempia nauratti.