Kehitys on hyväksi, mutta kun se etenee liian pitkälle, se alkaa tuottaa pelkkiä järjenvastaisuuksia.
Teknologian alkuperäinen tarkoitus oli korvata koneilla ihmisen suorittama raskas ja kuluttava fyysinen työ ja vapauttaa hänet tekemään haasteellisempia tehtäviä. Kehitys on johtanut siihen, että taitavat koneet hoitavat yhä useammin sekä rutiininomaiset työt että haasteellisemmat tehtävät.
Tulevaisuuden suuria kysymyksiä on, millä korvataan robottien hävittämät työpaikat esimerkiksi teollisuudesta ja kuljetusalalta. Ilmeisesti kuvitellaan joidenkin trendikkäiden alojen kuten peliteollisuuden kasvua ongelman ratkaisuksi. Vuonna 2010 pelialalla työskenteli 1 000 ihmistä, kuluneena vuonna 3 000. Jos kasvu on jatkuvasti 300 hlöä/vuosi, vuonna 2030 peliteollisuus tarjoaa työpaikan 6 900 suomalaiselle. Se ei taida riittää työllisyyden pelastajaksi.
Television keksimisen aikoihin uskottiin sen sivistystä lisäävään vaikutukseen, mutta televisiosta on jo aikoja sitten tullut pelkkä viihteen ja urheilun halpatavaratalo.
Yhtä ruusuisia olivat kuvitelmat sosiaalisen median tarjoamista mahdollisuuksista esimerkiksi mielipiteen- ja sananvapauden levittäjänä.
Ainoa asia, jonka levittämisessä some on kunnostautunut, on vihapuhe. Kukaan olisi tuskin voinut uskoa parikymmentä vuotta sitten, että vuonna 2017 yksi Suomen keskeisistä puheenaiheista on rasismi.
Kuitenkin rasismista on tullut uusi vallitsevuus. Se on pienen, mutta äänekkään joukon keskeisenä elämänsisältönä ja koko ajatusmaailman perusta. Jotakuinkin kaikki hyvä ja paha määritellään tämän yhden asian kautta. Joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan ja siis kohde mille tahansa uhkailulle ja ivalle, jolla toista voidaan loukata ja hänen ihmisarvoaan häpäistä.
Näyttää siltä, että vain se, mikä vetoaa ihmisen alhaisempiin vaistoihin, menestyy. Huippu-urheilu on syrjäyttänyt kansan liikuttamisen, massaviihde ajattelevan kulttuurin, kilpailuyhteiskunta hyvinvointiyhteiskunnan ihanteen.
Joku voi kutsua sitä edistykseksi, minusta se on taantumista.
Kilpailuyhteiskunnassa yhteisen hyvän korvaavat markkinat. Yritysten päätehtävänä ei ole tarjota palveluja vaan tehdä voittoa. Mitä enemmän esimerkiksi terveydenhoitoa yksityistetään, sitä epätasa-arvoisemmaksi se muuttuu. Palvelut keskittyvät sinne, missä on ostovoimaa ja vähenevät tai loppuvat kokonaan sieltä, missä ostovoimaa ei ole.
Kysymyksessä on iso periaatteellinen asia, josta on käyty keskustelua sen merkittävyyteen nähden vain vähän. Sekin kertoo koventuneista asenteista ja talouselämän arvojen tunkeutumisesta yhä syvemmälle myös tavallisen kansan ajatusmaailmaan.
Terveysbisnes on tulevaisuuden rahasampo. Ihmisen elinikä kasvaa, joten enemmän tai vähemmän huonokuntoisia vanhuksia on tiedossa terveyspalvelujen rahastettaviksi loputtomasti. Lupaavia näkymiä kovaan tuloksen tekemiseen tarjoavat myös lisääntyvät riippuvuudet ja psykosomaattiset sairaudet. Etsimättä tulee mieleen vanha vertaus pukista kaalimaan vartijana.
Kulttuurin ja sivistyksen karusta kohtalosta nyky-Suomessa voimme nähdä, että kansan tahdon toteutuminen tuottaa harvoin onnistuneen lopputuloksen. Merkittävien yhteiskunnallisten päätösten kohdalla olisikin syytä muistaa suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin istuva yhdenvertaisuuden periaate. Yhteiskuntaa ei suinkaan kannata kehittää kansan mielen mukaisesti vaan kansan parhaaksi.