Huhu osoittautui Taivalkoskella todeksi, uutisoi Koillissanomat viime viikolla (3.10.) . Poliisi oli alkanut selvittää paikkakunnalla velloneita puheita, joiden mukaan kirkonkylän lähellä sijaitsevaan lampeen olisi upotettu auto. Poliisi otti kiinni kolme nuorta.
Selvisi, että he olivat ostaneet itselleen auton soramontulla rallaamiseen. Lopuksi auto oli upotettu lampeen. Nyt heitä voi enimmillään uhata jopa kahden vuoden vankeus, sillä lampi sijaitsee pohjavesialueella. Ympäristön turmeleminen on vakava rikos, mutta rallin ajaminen oli ollut varmaan aivan hauskaa.
Itse en ole koskaan ollut kovin kova automies, mutta serkut olivat enemmänkin Seurasin heidän touhuiluja suurella kiinnostuksella. Olimme vielä alaikäisiä, kun serkuilla oli talossa meidän ukin vanha Datsun 100A, jonka toinen serkkuni (heitä on kymmeniä!) oli korjannut ja maalannut kuin uudeksi.
Datsun hohti syvänsinisenä ja autossa oli jopa alkuperäiset pölykapselit. Auto oli upeassa kunnossa - ja serkut ajoivat tietenkin sillä salaa rallia pellolla talon takana.
Tätä tapausta en omin silmin todistanut, mutta lopputuloksen näin: Serkku oli revittänyt ukin vanhalla Datsunilla ympyrää. Vauhti oli kiihtynyt kierros kierrokselta kuin kemiläisen nälkä. Lopulta keskipakoisvoima oli yllättänyt rattimiehen, jolloin auto oli pyörähtänyt ympäri. Serkku pääsi kattokerhoon jo ennen ajokortti-ikää.
Tilanne oli todettu miehissä paikan päällä melko huonoksi, vaikka kukaan ei onneksi loukkaantunut. Datsunin kylki oli rutussa ja arvatenkin katto, joka oli muuttunut lattiaksi. Lopputulos oli viimeistelty kaatamalla auto takaisin renkailleen sen ainoan ehjän kyljen kautta. Lopuksi auto oli ajettu kotipihaan kaikessa hiljaisuudessa samoille sijoilleen kotipihaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Itsekin tutustuin rallinajoon yhden ohikiitävän hetken alaikäisenä. Ostimme samaisten serkkujen kanssa kilvistä poistetun Ford Escortin. Se maksoi 300 markkaa. Auto siirtoajettiin muutaman sadan metrin mittaiselle metsäpolun pätkälle. Aloitimme suurajot.
Reilun puolen tunnin kohdalla serkku hurautti päin petäjää. Puskuri vääntyi mutkalle, mutta kummempia vaurioita ei näkynyt. Jatkoimme ajamista, kunnes auto teki äkkiä tasapään, eikä lähtenyt enää käyntiin. Selvisi, että jäähdyttäjä oli puhjennut ja kone oli leikannut kiinni. Taruni auton omistajana päättyi kolmessa vartissa, enkä hankkinut uutta ennen kuin vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin.
Serkut purkivat Escortin koneen autotalliin, mutta autoa siitä ei enää tullut. Emme onneksi keksineet upottaa raatoa lampeen.
Tero Karjalainen
Kirjoittaja on Helsingissä asuva kuusamolainen toimittaja.