Minua on kummastuttanut viime aikoina tämä valtava vimma muuttaa koko opetuskenttää täällä Suomessa. On oltu mahdottoman ylpeitä suomalaisen koulutuksen saamasta korkeasta maineesta ja sen hyvistä tuloksista kaikkialla maailmassa, mutta se taitaa hävitä nopeasti tämän myllerryksen ja säästöjen myötä. Tansaniassa on pyrkimys saada koulutuksen tasoa nousemaan vähitellen ja tässä työssä on myös Suomen Lähetysseura pienellä panoksellaan osallisena. Seurakuntamme nimikkolähetti Katri Niiranen-Kilasi on myös siinä mukana.
Katri työskentelee Tansaniassa luterilaisen kirkon yliopistossa aineenopettajien kouluttajana. Lähetysseuran ja Makumiran yliopiston yhteinen osallistavan opetuksen hanke kouluttaa heikosti menestyvien syrjäseutujen yläkoulujen opettajia. Hankkeessa on mukana 20 pohjoistansanialaista yläkoulua. Hankkeen teemoina ovat oppilaskeskeiset osallistavat opetusmenetelmät, oppimisvaikeudet lukemisessa ja kirjoittamisessa sekä ympäristökasvatus.Tansanialaisten yläkoulujen oppimisongelmien ytimessä on opetuskieli, mikä on oppilaille vieras kieli. Entiseltä siirtomaavallalta Britannialta perintönä saatu. Tansania on useaan muuhun Afrikan maahan verrattuna onnekas, sillä siellä alakoulujen opetuskieli on swahili, afrikkalainen yleiskieli, jota moni puhuu äidinkielenään vaikkakin useammille se on sittenkin vieras, onhan maassa noin 120 heimokieltä. Hankekoulujemme syrjäisissä kylissä moni lapsi puhuu merun kieltä ja oppii swahilin vasta koulussa. Englannin opiskelu alkaa alakoulussa yhtenä oppiaineena. Seitsemänvuotisen alakoulun jälkeen vain noin 1/3 oppilaista jatkaa yläkoulussa, missä opetuskieleksi vaihtuu englanti.
Yläkoulujen vieraskielinen opetus on enemmistölle oppimisen este. Vähävaraisten kylien perheiden lapsilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hakeutua kylän omaan yläkouluun, jonka varustelutaso pelkistyy hilseilevään liitutauluun, pölyäviin liituihin ja kyläkaupasta muutamalla shillingillä ostettuun kirjoitusvihkoon ja kuulakärkikynään. Alakoulun huteran englannin opetuksen jäljiltä yläkoulussa aloittavien oppilaiden kielitaito ei riitä opetuksen ymmärtämiseen ja aktiiviseen osallistumiseen. Kun masentavaan kuvaan liitetään vielä omasta kielitaidostaan epävarma yläkoulun opettaja, joka tukeutuu opettajajohtoisiin tuntisuunnitelmiin ja vaatii ulkoaopittujen läksyjen toistoa, syrjäseutujen valtionkoulujen alhaiset oppimistulokset ja koulupudokkaiden määrät eivät hämmästytä. Kaikesta huolimatta koulu on avannut monelle tansanialaiselle lapselle ja nuorelle tien oppimiseen, koulutukseen ja ammattiin. Parhaimmat valtion koulut antavat tasokasta opetusta. Opintietä tasoitta myös vanhempien varallisuus ja tahto maksaa kalliin yksityiskoulun lukuvuosimaksut tai kustantaa ylimääräisiä englannin yksityistunteja. Moni köyhä oppilas on päässyt myös kirkon ylläpitämän koulun ja Lähetysseuran kummitoiminnan kautta hyvinkin pitkälle opinnoissaan.
Toivoa kuitenkin on. Tansanialaisten omakielisen opetuksen puolustajien toiveikkuutta on lisännyt opetusministeriön vuonna 2014 julkaisema uusi koulupoliittinen linjaus, jonka mukaan sekä englanti että swahili olisivat opetuskielenä yläkoulussa, lukiossa ja korkeakouluissa. Lupaavan kielipoliittisen julistuksen toimeenpano on antanut odottaa itseään, eivätkä koulut ole vieläkään saaneet ohjeistusta, miten swahilia ja englantia tulisi käyttää opetuskielenä. Uusi kielipoliittinen linjanveto on inspiroinut myös Katrin työtovereita Makumirassa. Yliopisto on kirjannut osallistuvan opetuksen hankkeen uuteen suunnitelmaan kunnianhimoisen tavoitteen: haluamme olla mukana kehittämässä kaksikielisen opetuksen malleja hankekouluissamme.
Lähteenä olen käyttänyt Katrin Missioblogin tekstiä.