Aluksi häätyy varmaan selittää mitä kurri on. Luulen näet, useimmat nykyihmiset eivät tiedä sanan merkitystä. Mistäkö niin arvelen. Joitain aikoja takakäthen kävin KTK:ssa labra-asioissa. TK:n kahviossa, Mokkaketussa, on onneksi kahvin lisäksi tarjolla myös puuroa, Kiitos tästä hienosta palvelusta. Mettäperältä on matkaa huikonen, joten lämmittävä puurohaude mahanpohjaan piikittelyn jälkeen on enemmän kuin paikallaan. Kahvikupposen kanssa pöytään mennessäni avulias rouva vei puurokuppini ja maidon pöytään. Hailakalta näytti maito. –Et suinkhan sie mulle kurria tuonut? -Mitä ihmeen kurria, mitä sinä puhut, rasvatonta maitoa meillä käytetään. –Sitähän se kurri on, mutta tuo minulle oikiaa maitoa! Sen tapahtuman jälkeen olen saanut aina oikeaa maitoa erikseen pyytämättä.
Käylän koulun kanssa minulla on ollut monia vuosia yhteistyötä. Tänä syksynä olin koululla mukana Rajaseutukirkon kummiseurakunnan Jokioisten omenalahjoitusten jakamisessa. Omenoitten tuojan kanssa pääsimme me pari diakoniatoimikunnan jäsentä myöskin ruokailemaan oppilaiden lounasaikana. Mitä ihmettä! Ruokajuomana ala-asteen oppilailla on kurri! Kysyin ruoanjakajalta: ( kouluillahan on nykyisin keskitetty ruoanlaitto, valmis ruoka tuodaan koululle) –Eikö tosiaankaan ole vaikka kevytmaitoa? – Ei auta, rasvatonta tulee, vaikka muuta pyytäisi, hän vastasi. Kysyin opettajaltakin. Sain lehtisen kouluruokailun juomasuosituksista. Suositus on vuodelta 2008. Eviran mukaan rasvapitoisuus voisi olla 0 -1 %. Vertailun vuoksi kevytmaidon rasvapitoisuus on 1½%. Pohjoismaissa suositukset uusittiin v. 2013, suomalaiset v.2014.
Olen ollut reilun parikymmentä vuotta pansuunilla, mutta seuraan sanomalehdistä entiseen ammattiini kuuluvia asioita. Alkuvuodesta uutisoitiin lehdissä, että Suomessa kasvavat ja vanhukset saavat ruoassa liian vähän rasvaa. Maidossa, kurrissakin, on kyllä tarvittava määrä calsiumia, mutta elimistö tarvitsee sitä hyväksi käyttäessään D-vitamiinia. D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini. Maidon rasvassa sitä on. Kuinka monen kasvavan kotona huolehditaan riittävästä D-vitamiinin saannista.
Ikäluokkani ihmiset muistavat varmastikin senaikaiset kouluruokailut: opettaja jakoi jokaiselle lapselle kalanmaksaöljyä lusikallisen ennen ruokailua. Eihän se mitään herkkua ollut, mutta syötävä oli. Ja kasvavien lasten ja nuorten D-vitamiinin saanti oli turvattu.
Työaikanani pyrin käymään aina vuotuisilla Terveydenhoitajapäivillä. Kolme kertaa liki neljänkymmenen työvuoteni aikana pääsin th-päiville ja kerran sairaanhoitajapäiville kunnan kustannuksella. Sain aina päiviltä vuongasta tietoa ja pidin päivillä käyntejä kesälomareissun merkeissä. 90-luvun alussa eräillä Terveydenhoitajapäivillä luennoitsija kantoi huolta erikoisesti laitoksissa asuvien vanhusten ruokailusta. Vanhukset kuihtuvat laitoksissa, hänen ohjeensa oli: ruokalusikallinen öljyä päivittäin ruokaan lisättynä. Nurinkurista: kurria ruokajuomaksi ja ruokaöljyä lusikalla.
Onneksi on kuitenkin vanhuksia, niihin luen itsenikin, jotka uskaltavat käyttää omaa järkeään. Lopuksi tarina isästäni Ponkusta. Isä oli sairautensa ja tutkimusten takia Pyssykylän lasareetissa. Hän oli joutunut syömään rasvatonta ja vähäsuolaista ruokaa. Mie olin silloin jo Käylässä, mutta sisareni kertoi:- Ponku oli kotiin päästyään keittänyt rasvaa tiukkuvan poronlihavellin ja tuumannut: -Piru vie, vaikka siihen paikhan nytkähän, niin tuon syön. Olen aivan varma, että oman tahdon mukainen toiminta antoi voimaa ja virkeyttä enemmän kuin lääkärin ohjeiden tarkka noudattaminen.