Kesä on huipussaan ja kalat katoavat syvimpiin vesiin. Mutta hauki partioi lämpimissä rantavesissä. Hauki on petona oppurtunisti. Se syö kalaa, jota on parhaiten saatavilla. Hauki suosii myös vesilinnunpoikaisia, pieniä nisäkkäitä ja hyönteisiä.
Vanha rouva muistaa, että hauki on tarinoissa tunnettu Veenkoirana. Se on ollut järviseutujen kala-emuu. Myyteissä hauen luut olivat tärkeitä. Väinämöisen kantele oli hauen leukaluusta. Se edusti henkistä rikkautta. Hauen pääluut nimettiin kalastukseen, samanismiin ja maan viljelykseen liittyvillä sanoilla. Arpaluuna käytettiin hauen päätä ja koukkuluuta. Kalevalaisissa tarinoissa Ilmarinen vie kosinnoissa Pohjolan emannälle hauen pään. Nykyisin hauen pää merkitsee monelle kalastajalle päinvastaisia voimasanoja.
Poron kuseman päässä sadatellaan muista syistä. Porolauma on paennut räkkää päätielle. Vaatimet vasoineen herättävät monenlaisia tunteita. Eteläläiset reagoivat niin monipuolisilla kirosanoilla kuin kameroimalla. Ensikertalaiset ja turistit ovat haltioissaan. Jokatapauksessa matkanteko hidas-tuu. Täplikäs poro, kirjakko ja vaalea suivakko herättävät kummastusta.
Musta poro on mustikki ja täysin valkoinen poro on valkko. Kermikkä on poro toisena kesänään ja Vuonelo on kaksivuotias naarasporo. Saman ikäisenä urosporo on urakka ja kolmannella ikävuo-dellaan vuorso. Kolmesta vuodesta eteenpäin se on hirvas. Sitten on vielä kunteus, kosotus ja maakkanas, kunnes kuutta vuotta vanhemmat porot ovat nimiloppuja.
Runo on tilapäisesti mahoksi jäänyt naarasporo. Maho on yksilö, joka ei ole kyennyt tai halunnut syystä tai toisesta lisääntyä. Vanha rouva muistaa, miten kahdeksannen synnytyksen jälkeen se oli osallistunut väestöliiton ideakilpailuun. Se oli satiirin elkein ehdottanut äitiyspakkaukseen Yuval Noah Hararin kirjaa Homo sapiens, Ihmisen lyhyt historia. Idea ei ollut saanut kannatusta.
Onnekseen vanha rouva oli kuitenkin voittanut kesäjuhlan arpajaisissa päävoiton, herkkukorin. Äkkiä sillä olikin pönikkä viiniä, kun äsken oli vielä istunut kuivin suin kesäillassa. Puuhakkaana se kiirehtii juhlapaikalle hakemaan herkkukoria. Orkesteri soittiaa kesäillan valssia. Osa juhlijoista tanssii jo raukeana vasten auringon siltaa. Trooppinen lämpö kietoo juhlijat kosteaan syleilyyn.
Kotipihalla leppälintu on saanut onnistuneesti kolmen hengen poikueen lentokuntoon. Emoaan isompana ne tarkkailevat silmät suurina elämää räystäältä ennen ensi lentoaan. Jälleen elämän uusiutumisen toiveikas hetki on käsillä! Poikaset ottavat ensi askeleitaan ruohikossa ja katoavat nopeasti läheiseen, luonnonheinää metsäisempään maastoon.
Antero on puolestaan kadonnut Norjan tundralla. Vanha rouva ja Ruuti seuraavat huolestuneina Facen Bookin päivityksiä tundralta. Mauno luottaa Anteron seikkailuhaluun ja aikuisuuden myötä miehuusoperaatioon. Mauno on Anterolle eräänlainen velipuoli. Tosin isä ei tunnusta Maunoa eikä Antero välitä koko tyypistä. Anteron sisko huolehtii Maunosta ja silittää hellästi sen ohutta tukkaa. ”Kaukana pohjoisessakin, harvaan asutuilla outamailla, Lapin paskin poro on naapurin alio”, sisko sanoo.