Koillissanomien uudistuksen kunniaksi on hyvä miettiä, mikä on suomalaisten tiedotusvälineiden asema nyky-Suomessa.
Julkisuus kun on viimeisten noin viidentoista vuoden aikana muuttunut rajusti. Nettijulkaisut ja varsinkin netissä käytävät ”keskustelut” ovat muuttaneet muun muassa kansalaisten käsityksiä siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei.
Rajapaaluja näille ilmiöille asetellaan parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa, missä MV-lehden julkaisija ja yksi dosentti istuu syytettyjen penkeillä. Janitskin ”lehti” oli täynnä kirjoituksia ja ”uutisia”, joita lukiessa harvat hiukseni nousi monta kertaa pystyyn.
Osa kansasta otti uutiset tosissaan ja niiden ihmeellisyyttä oudoksuvat saivat osakseen sensuroijan ja sananvapauden rajoittajan määritelmät.
Toinen muutos tapahtui lehdissäkin. Yhdeksän vuotta sitten Keskisuomalaisen syntymäpäivähaastattelussani sanoin, että minusta on erikoista, että sanomalehdet ovat vapaaehtoisesti lähteneet kaivamaan kuoppaa itselleen julkaisemalla netissä ilmaiseksi uutisia, joita ennen oli tilattavissa lehdissä.
Kommenteissa minut nimitettiin sensuroijaksi ja sananvapauden rajoittajaksi. Keskusteluissa unohtui täysin, että uutiset eivät synny tyhjästä vaan niitä tekemään tarvitaan ammattitaitoisia toimittajia ja muita lehdentekijöitä. Ammatti-ihmisille on yleensä maksettu palkkaa työstään.
Vai onko joillakin vieläkin käsitys, että toimittajan työ on jonkinlaista harrastelua. Konkreettisen kokemuksen tästä sain itsekin joskus 80-luvulla Hotkun baarissa. Viereeni tiskille istahti minulle tuntematon mies. Katseli hetken ja aloitti sitten keskustelun kysymällä, olenko se Salminen, joka kirjoittelee Koillissanomiin.
Kun myönsin näin olevan, kysyi mies seuraavaksi ikimuistoisen kysymyksen: No, mitä teet työksesi?
Pientä lohtua nykytilanteeseen toi viime perjantainen uutinen suomalaisten luottamuksesta perinteisiin sanomalehtiin ja niiden uutisiin. 72 prosenttia sanoi voivansa luottaa seuraamiinsa uutisiin. Lisäksi 62 prosenttia sanoi, että voivat luottaa useimpiin uutisiin.
Samoihin lukuihin päästiin myös Portugalissa ja lähellä olivat Hollanti, Tanska, Irlanti ja Belgia.
Sosiaalisen median uutisiin kertoi tutkimuksessa luottavansa vain 18 prosenttia suomalaisista. Pohjoismaissa sosiaalisen median uutisiin luottavia on hieman keskimääräistä vähemmän, mikä kertoo suuremmasta luottamuksesta tuttuihin, perinteisiin tiedotusvälineisiin.
Vertailun vuoksi luottamus sosiaalisen median jakamiin uutisiin on korkeampaa Brasiliassa, Meksikossa, Puolassa, Romaniassa ja Chilessä.
Suomessa siis vasta- tai valemedia ei ole kovin suuri uhka laadukkaalle journalisimille.
Jotenkin noista luvuista tuli mieleen populistipuolueiden saamat äänestysprosentit Suomessa. Suurimmillaan niiden saamat ääniosuudet ovat pyörineet meillä vajaan parinkymmenen prosentin tietämissä.
Näissä mietteissä on mukavaa toivottaa menestystä myös maanantaina uudistuneelle entiselle pitkäaikaiselle työnantajalleni, yhdelle maan parhaista aluelehdistä, Koillissanomille.