Kokeilu: Tekoäly uutisoi Koil­lis­sa­no­mien jutut tällä vii­kol­la

TOIMITTAJALTA: Len­to­pal­lo­ke­vään rat­kai­su­het­ket lä­hes­ty­vät – Pölkky Kuu­sa­mon vä­him­mäis­ta­voit­tee­na run­ko­sar­jas­sa pitää olla kol­man­nen sijan säi­lyt­tä­mi­nen

Mainos: Tilaa Koillissanomat Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 3 kk 35,70 € + 2 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Kolumni

Ko­lum­ni: Lo­pet­ta­mi­ses­ta

Euroopan suuret jalkapalloliigat lähestyvät jälleen loppusuoraa ja vaikka mestarit alkavat olla selvillä riittää jännitettävää runsaasti. Monissa sarjoissa putoamiskamppailu käy kuumana ja tulevilla kierroksilla pelataan useita jännittäviä kamppailuita. Kauden lopussa tulee päätökseen myös useita pelaajauria. Monien uria tullaan muistamaan vuosikymmeniä myöhemmin ja useat heistä muokkasivat ihmisten mielikuvia jalkapallosta.

Tunnistettavimmat jäähyväiset järjesti ranskalaislegenda Zinedine Zidane vuoden 2006 maailmanmestaruuskisojen finaalissa. Jopa jalkapalloa seuraamattomat tunnistavat heti videonpätkän, jossa Zidane iskee päälakensa Marco Materazzin rintaan. Seurauksena oli tietenkin ulosajo uran viimeisessä pelissä. Uran päätös ei ollut Zidanen suunnitelmien mukainen ja valitettavasti se tullaan aina muistamaan ensimmäisenä ranskalaislegendan urasta. Kuitenkin Zidane oli sukupolvensa johtavia pelaajia ja nyttemmin on hyvää vauhtia tekemässä itsestään legendaa myös valmennuspuolella. Tätä vauhtia Zidanesta puhutaan ennen pitkää Real Madridin historian merkittävimpänä henkilönä. Zidane on voittanut kaiken jalkapallossa niin pelaajana kuin valmentajana.

Pelaajalegendaksi voi nousta kuitenkin ilman liigamestaruuttakin. Liverpoolin modernin ajan merkittävin pelaaja Steve Gerrard joutui vetäytymään kentiltä ilman himoitsemaansa Valioliigan voittoa. Liverpool on historiallisesti ollut Englannin menestynein seura, mutta Gerrardin aikana arkkivihollinen Man Utd ajoi ohi mestaruuksien määrässä. Gerrardin viimeinen yritys mestaruuteen päättyi kohtalokkaaseen liukastumiseen Chelseaa vastaan. Pilkkalaulut tapahtuneesta raikavat edelleen stadioneilla ympäri Englantia. Gerrardin perintöä toki koristaa vuoden 2005 Mestarien liigan voitto. Finaalissa Gerrard johti joukkonsa voittoon 3-0 -tappiotilanteesta.

Arsenal-fanien suosikki Thierry Henry päätyi erilaiseen ratkaisuun. Wenger-ajan Arsenalin suurin tähti voitti kaiken Englannissa, mutta Eurooppa jäi valloittamatta lontoolaisjoukkueessa. Henry suuntasikin Barcelonaan voittamaan Mestarien liigan ja palasi vielä lyhyelle visiitille Arsenaliin hyvästelemään kannattajansa.

Hämmentävimpiä uran lopetuksia on kuitenkin AC Milanin ja Italian maajoukkueen entisen kapteenin Paolo Maldinin jäähyväiset. Maldini oli suuren Milanin nuori toivo 1990-luvun alussa. Nuori toisen polven milanisti vakiinnutti paikkansa nopeasti Milanin ja maajoukkueen puolustuslinjassa. Seuraavan viidentoista vuoden ajan Maldini oli maailman johtava puolustaja, Milanin suuruuden symboli ja moninkertainen Mestarien liigan voittaja. Maldini huokui karismaa ja varmuutta sekä nautti arvostusta ympäri jalkapalloilevaa maailmaa. Paitsi Milan-fanien keskuudessa. Maldinin viimeisessä pelissä hän joutui kuuntelemaan omien fanien buuauksia parin varomattoman kommentin takia hävityn Juventus-pelin jälkeen 1990-luvun puolivälissä. Maldini jopa päätyi näyttämään keskisormeaan Milanin fanikatsomoon.

Torinossa kaikki oli toisin, kun Maldinin aikalainen Alessandro Del Piero vetäytyi Italian kentiltä. Del Piero johdatti viimeisellä kaudellaan Juventuksen uudelle stadionille ja tappiottomaan kauteen. Takana oli lähes kaksikymmenvuotinen ura Juventuksessa, johon kuului myös historiallinen visiitti alemmalle sarjatasolle. Vaikka Del Piero ajautui Conten Juventuksessa pienempään pelilliseen rooliin kuin hän oli tottunut, ratkaisi hän loppukaudella useita tärkeitä pelejä tiukassa mestaruuskamppailussa. Avainhetki oli vapaapotkumaali Laziota vastaan. Ja mestaruuden jo ratkettua kotipelissä Atalantaa vastaan Del Piero sai uransa arvoiset jäähyväiset. Avauskokoonpanossa esiintynyt Del Piero teki ottelun voittomaalin ennen kuin hänet vaihdettiin pois kentältä tunnin kohdalla. Kun vaihto julistettiin, kerääntyivät molemmat joukkueet onnittelemaan Del Pieroa keskelle kenttää. Vaihtoon kului useita minuutteja, mutta juhlallisuudet eivät siihen loppuneet. Loppupelin ajan yleisö ja televisiokamerat seurasivat Del Pieron joka liikettä. Ja pelin aikana tapahtuneen kunniakierroksen aikana tuskin yksikään henkilö seurasi peliä. Ehkä näemme jotain vastaavaa lähitulevaisuudessa.