On se kyllä tämä nykyajan elämä mennyt ihan hulinaksi, kun mikään ei ole enää niin kuin ennen vanhaan hyvään aikaan.
Silloinhan ei ollut homekouluja, ei ylipainoisia, ei tavaraa ähkyyn asti, ei autoja talojen pihat ja parkkipaikat täynnä, ei inhottavia tositeeveeohjelmia, ei laulukilpailuja toinen toisensa perään, ei teeveekanavia kuuttasataa kuuttakymmentä, ei puhelinmyyjiä, ei pikavippejä, ei kakkosasuntoja, ei oikeastaan mitään siitä, mikä nykyään on jokapäiväistä ja haluttavaa, ehkä jopa himoittavaa.
Mitenhän me olemme oikein pärjänneet ilman tuota kaikkea, joka tarkemmin ajateltuna tuntuu vähintäänkin turhalta. Ilmeisesti kuitenkin kaikki on jossain tarkoin harkittua ja laskelmoitua: ensin luodaan haluttava tarve ja sitten aletaan myydä sitä, eli luodaan markkinat. Kuten esimerkiksi pikavipit, joita ei oikeasti tarvitse kukaan muu kuin niillä satojen prosenttien korkoja kiskovat hämärämiehet. Niiden markkinoiminen pitää kieltää heti eikä viidestoista päivä, sillä niillä on tuhottu jo moni elämä heti alkuunsa.
Ja entäs sitten sote, kun siitä puhutaan ja kirjoitetaan myötään lehdissä ja se mainitaan kaikissa uutisissa ja eduskunnan kyselytunnilla viisaina ja vakaina pitämämme edustajat räkyttävät toisilleen samaa sanomaa kerrasta toiseen: hallitus omaansa ja oppositio omaansa ja tietysti ruotsalaiset kolmatta linjaa rannikkoa pitkin.
Hesan pormestari on sitten ihan oma lukunsa, sillä hänen maailmansahan kun näyttää loppuvan jo paljon ennen sitä kuuluisaa Kehäkolmosta. Häntä kuitenkin rauhoittanee 10 000 euron kuukausittainen ja kolmen vuoden ajan maksettava siirtymäkorvaus EIP:stä, eli Euroopan Investointipankista pormestarin palkan päälle. Taitaa ihan vain lystikseen kiusata hallitusta ihan samoin kuin Lepomäki, joka haluaisi Suomen Margaret Thatcheriksi, vaikka kotona on jo arkku täynnä rahaa eli 12 miljoonaa riihikuivaa kahisevaa.
Ja tämä pormestarihan taisi myös kerran mainita, että lakitutkinto, jonka on suorittanut Rovaniemellä, ei ole minkään arvoinen. Mutta jospa hän onkin sotea haukkuessaan oikeassa ja kun tai jos maakunnat aloittavat, niin etelän kaupungeista ei tosiaankaan jää jäljelle kuin savuavat rauniot, mutta maakuntien kirkonkylillä vain nauru ja laulu raikaa ja ne lihovat kaikkia pimeää maaseutua pelkäävien ja niitä panettelevien kauhuksi Kalevalan Sammon esikuvan mukaisiksi teollisuus- ja hyvinvointikeskuksiksi.
Tuo on täysin mahdollista, sillä kiinanpoijjilla on rahhaa millä mällätä. Ja he ovat huomanneet, että herramme eivät osaa arvostaa omaa armasta Suomeamme tarpeeksi, kun eivät investoi maakuntien Suomeen kuin väkipakolla. Mutta kun kiinalaisilla on ollut täällä hyvä hengittää Pekingin tappavista höyryistä vapaata, raikasta suomalaista ilmaa ja ovat nähneet metsämme ja muutkin luonnonvaramme, niin he ovat oivaltaneet tämän maankolkan suurenmoiset mahdollisuudet ja aikovat myös hyödyntää ne omiksi ja osittain myös meidän hyödyksemme.
Väestön vähäinen määrä täällä pohjoisessa ei ole tässä mikään probleema, sillä uskoisin, että jo pelkästään Pekingistä löytyy helposti useampi miljoona Suomeen ilman kovin isoja houkutteluja haluavia ihmisiä. Silloinhan Suomenkartan ihmispyramidi keikahtaisikin toisinpäin ja voisimme täällä sanoa nykyistä etelää periferiaksi, mutta sitä emme tee, koska me olemme täällä pohjoisessa sivistyneitä ihmisiä emmekä tahdo kenellekään pahaa mieltä.
Se on kyllä tosi mukava joskus pohtia näitä armaan Suomemme asioita ja huomata, että onko sittenkään lopulta se, mikä juuri nyt näyttää menneeltä maailmalta, oikeasti mennyttä. Se kun taitaa olla sittenkin niin, että jokaisen sukupolven on löydettävä oma tiensä, kun edellinen sukupolvi poistuu edeltä. Tien löytämiseen menee oma aikansa ja on välillä karikkoista ja myrskyääkin, mutta se löytyy, sillä se tie on kuljettu jo moneen kertaan.
Ja se on se sama, jota me kuljimme kerran.