Suomessa syntyneiden lasten määrä vähenee vähenemistään. Ylen mukaan viime vuonna Suomessa syntyikin lapsia vähemmän kuin minään muuna vuonna 2000-luvulla.
Alhaisesta syntyvyydestä ovat huolissaan niin poliitikot kuin tutkijatkin, eivätkä syyttä. Kun lapsia tehdään vähän, väestö vanhenee ja veronmaksajiakin on yhä harvemmassa.
Vaikka nämä huolet ovatkin aiheellisia, ei ole perusteltua painostaa nuoria aikuisia hankkimaan paljon lapsia. Kyllä, siltä aiheen jalustalle nostaminen toisinaan tuntuu. Painostamiselta.
Usean lapsen hankkiminen vaikeuttaa auttamattomasti erityisesti naisten työuran kehitystä. Suomessa naiset käyttävätkin edelleen suuren osan perhevapaista. Kokonaisen lapsikatraan hankinnan jälkeen toimeentulo voi vaikeutua pitkäksikin aikaa ja työhön liittyvät haaveet voivat pahimmassa tapauksessa jäädä toteuttamatta.
Vallitsevassa kulttuurissa työ on yhä tärkeämpi osa minäkuvaamme. Siksi ei liene yllättävää, että toiveet uralla etenemisestä vaikuttavat siihen, kuinka paljon lapsia perheeseen toivotaan. Vai toivotaanko yhtään.
Monille myös ekologisuus on merkittävä syy siihen, miksi lapsia ei haluta. Väestönkasvu on vuosien ajan ollut todellinen ongelma. Maapallo on jo täynnä.
Väestönkasvun näkökulmasta esimerkiksi Antti Rinteen kehotus synnytystalkoisiin ryhtymisestä tuntuu jopa vastuuttomalta, vaikka juuri Suomessa ei ihmisiä liikaa olekaan.
Myös ensisynnyttäjien kohoavaa keski-ikää kauhistellaan, vaikuttaahan se taas alhaiseen syntyvyyteen. On mielestäni hyvä, että nuoret aikuiset haluavat kouluttautua, astua työelämään ja elää nuoruuttaan ennen perheen perustamista. Näin ihmisistä tulee korkeammin koulutettuja, heillä on enemmän elämänkokemusta ja siten myös mahdollisesti paremmat valmiudet huolehtia jälkikasvustaan.
Maailmankuvaamme kuuluu vahvasti ajatus siitä, että halutaan elää suurempi osa elämästä enemmän itseään varten. Eikä siinä ole mitään väärää.
Yleinen käsitys on, että nuoret aikuiset eivät uskalla hankkia useita lapsia esimerkiksi huonomman toimeentulon pelossa. Uskon kuitenkin, että kyse on enemmän haluamisesta kuin uskaltamisesta, vaikka raha päätökseen vaikuttaisikin.
Kulttuuri on siis muuttunut Suomessa lasten hankinnan kannalta täysin. Suuremman joukon olisi syytä ymmärtää, että tämä muutos on esimerkiksi tasa-arvoa ajatellen hyväkin asia.
En sano, että lapsia pitäisi tehdä Suomessa entistä vähemmän. On kuitenkin absurdia, että päätöstä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta kyseenalaistetaan, jopa kritisoidaan. Monet kyseiseen ratkaisuun päätyneistähän tekevät globaalisti ajatellen ekologisen teon.
Pariskunnan kesken tehty päätös siitä, kuinka monta lasta hankitaan ei kuulu muille. Kellään ei ole oikeutta puuttua kyseiseen ratkaisuun. Siksi myös jatkuvan kyselyn lasten hankinnan ajankohdasta voisi jättää väliin.
Onko lasten tekemättä jättäminen sitten hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta ajatellen itsekäs ratkaisu? Itsekkäämpää on mielestäni olettaa, että lapsia hankittaisiin muiden ihmisten toiveiden pohjalta, ei omien.
Kukaan ei tee lapsia ainoastaan yhteiskunnan vuoksi. Ei varsinkaan, jos lasten hankkiminen vaikeuttaa muihin elämän osa-alueisiin kohdistuvien haaveiden toteuttamista tai sotii omaa arvomaailmaa vastaan tavalla tai toisella.
Eikä lapsia aleta hankkimaan ulkopuolisen painostuksen tuloksena - tai ei ainakaan pitäisi.