Viime huhtikuun 20. päivänä maata peitti Kuusamossa vielä paksu lumipatja. Olin vasta kotiutunut muutaman päivän mittaiselta reissulta ja klikkasin auki puhelimeni selainsovelluksen ajatuksenani kurkistaa, mitä maailmalla oli tapahtunut. Kun Ylen nettisivusto oli latautunut, lävähtivät etusivun pääuutiset näytölleni. Ylimmäisenä oli uutinen ruotsalaisen dj-tuottajan itsemurhasta vain 28-vuotiaana.
Jos sinulla ei ole aavistustakaan, kenestä oikein puhun, älä huoli. Ei varmasti tiedä, tai ainakaan tiennyt ennen kevään uutisointia, moni muukaan - ainakaan minun vanhempani, jotka ehättäessäni heille tätä uutista kertomaan vain katsoivat toisiaan kummastuneen näköisenä.
Avicii eli Tim Bergling oli kuitenkin monella tavalla merkittävä muusikko. Hän uudisti elektronista tanssimusiikkia ja toimi monen uuden artistin esikuvana. Edelleen viisi kuukautta kuolemansa jälkeen hänen kappaleensa saavuttavat pelkästään musiikkipalvelu Spotifyssa yli 20 miljoonaa kuukausittaista kuuntelukertaa.
Minä en ole ikinä ollut elektronisen musiikin suurin fani. Aviciin ja muiden dj:den kappaleet loistavat poissaoloaan omilta soittolistoiltani, enkä haaveile lipuista joka elokuu Helsingissä järjestettäville Weekend-festareille. Siksi minulta kesti jonkin aikaa tajuta, miksi uutinen hänen kuolemastaan kolahti niin lujaa.
Ensinnäkin, kun aloin tutkia, mitä biisejä Bergling olikaan julkaissut, huomasin osaavani laulaa mukana useammassakin. Kuin huomaamattani hänen musiikkinsa on ollut mukana monessa minun elämäni tärkeässä hetkessä, joista jääneet hienot muistot musiikki palautti mieleeni.
Arvostan myös suuresti Berglingin tekemää työtä ja hänen lahjakkuuttaan. Hän sävelsi ja sanoitti kappaleensa itse, mikä on dj-piireissä ilmeisen harvinaista. Muusikko on kutsumusammatti, joka kysyy suunnatonta intohimoa ja loputtomia työtunteja. Siihen on vain harvoista. Kovan kiertue-elämän terveyssyistä jo vuonna 2016 lopettaneen Berglingin tähti sammuikin aivan liian aikaisin.
Musiikintekijät pääsevät kappaleidensa ja nykyajan median tuomien mahdollisuuksien kautta kuulijoitaan niin lähelle, että he tuntuvat ventovieraiden sijasta melkein tutuilta. Siksikin nuoren ihmisen surullinen ratkaisu tuntuu niin hurjalta. Eikö kukaan ollut tukena, kun hän olisi sitä eniten tarvinnut?
Avicii oli maailmanlaajuisesti eräs minun sukupolveni suurimmista idoleista ja poistui heistä ensimmäisenä keskuudestamme. Ehkä juuri se, että koimme suosikin menetyksen ensi kertaa, sai sen tuntumaan niin järkyttävältä. Hänen musiikkinsa jää kuitenkin elämään, ja sen mukana tämä katkelma kappaleesta “Wake me up!”:
“I wish that I could stay forever this young, not afraid to close my eyes. Life’s a game made for everyone, and love is the prize”, eli vapaasti suomennettuna “Toivon, että voisin olla ikuisesti näin nuori, en pelkää sulkea silmiäni. Elämä on kaikille tarkoitettu peli, ja sen palkintona on rakkaus.”