Nykypäivän meno tuntuu vaativan monia erilaisia yhteydenpitovälineitä. Niiden avulla hoidetaan monia, monia asioita päivittäin. Varmasti on helpompaa ja nopeampaa yhteyksien pitäminen kuin ennen aikaan. On selvä, että kehityksen on mentävä eteenpäin. Missä sitten on raja, kuinka pitkälle välineitä kannattaa kehitellä?
Itse en ole kovinkaan someen höyrähtynyt. Käytän päivittäin WhatsAppia, sähköpostia sekä tekstiviestejä. Se, miksi kirjoittelen tästä asiasta, on someen ikävänä ilmiönä mukaan tullut toisten kiusaaminen. Jatkuvasti saa lukea, kuinka kiusaamista tapahtuu eri puolilla maatamme. Milloin kohteena ovat kaverit, milloin opettajat, milloin joku muu.
Itse työssä ollessani yritin tuoda esille, että mikäli et voi kasvotusten sanoa jollekin asiaa, niin älä ainakaan sitten lähetä sitä esimerkiksi tekstiviestinä. Samaa koskee kaikkia muitakin some-ilmiöitä. Nykyisin on vaan liian helppoa laittaa viestejä, kuvia / videoita yms. someen.
Ei varmastikaan löydetä sellaisia keinoja, joilla voitaisiin estää ikävien juttujen / kuvien / videoiden lähettämistä. Kuulee myös, että sehän oli vain läppää… Kyllähän läpänheitossakin on omat rajansa. Nyt vielä koulujen uudet opetussuunnitelmat kytkeytyvät some-maailmaan. Kouluissa varmasti tehdään hyvää työtä ja annetaan someen liittyviä käyttöohjeita, joita jokaisen pitäisi muistaa noudattaa.
Puhelimia on joka hetki käytössä, eivät esimerkiksi opettajatkaan joka hetki pysty valvomaan niiden käyttöä. Mukavaa olisi, kun käyttö olisi kaikkien osalta asiallista ja järkevää. Sekin on selvää, etteivät kaikki somettajat ole kiusaajia tms., mutta vähäinenkin määrä saa aikaa ns. rumaa jälkeä.
Mielestäni ainakin alaikäisten kohdalla vastuussa ovat myös lasten vanhemmat. Olisi varmasti hyvä tietää, mitä omat lapset somessa tekevät ja kenen kanssa siellä toimivat. Aina tahtoo tapahtua asioita, joita selitetään porukalla tehdyksi jne. Koulussa muistan, että vastaus oli, no ku se teki. Onko edelleen NOKU tekemässä niitä ikäviä asioita. Paljon on vielä tehtävä ja paljon on jo varmasti tehty asioiden parantamiseksi. Edelleen muistuttaisi asian ytimestä: ” Mitä et voi kasvotusten sanoa/tehdä, jätä se tekemättä myös somessa”. Silloin kaikki on somempaa.
Jos tähän vielä lisää nykyistä nuorten kielenkäyttöä, niin se kyllä välillä kuulostaa tosi pahalta. Kaikki mahdolliset kirosanat kuuluvat päivittäisessä keskustelussa. Osa ei edes huomaa käyttävänsä niitä, koska on siihen tottunut. Kuule selitykseksi, että TV:stä ja muualtakin kuule sellaista kieltä. Onko otettava se kaikkein pahin esimerkki itsellensä käyttöön? Kannattaisi miettiä, että olisinkin toisenlainen esimerkki muille, jättäisi kirosanat pois. Tällaisia ajatuksia oli tällä kertaa mielessäni.
No ehkäpä sittenkin lisään vielä yhden mieltäni painavan asian. Olen viikottain useamman tunnin liikuntahallin yleisurheilutilassa. Välillä paikka muistuttaa pientä sekamelskaa. Käyttäjät eivät jostain syystä joko osaa tai eivät muista laittaa käyttämiänsä välineitä takaisin paikoilleen. Helppoa on jättää välineet siihen kohtaan, mihin harjoitus loppuu.
En näkisi suureksi asiaksi, että harjoitusten vetäjä lopuksi tarkistaisi, että välineet ovat paikallaan. On sitten kyseessä valmentaja / ohjaaja, opettaja tai yksittäinen käyttäjä, niin jätetään paikat siistiin kuntoon. En usko sen olevan liian vaativaa hommaa. Kaikilla on sen jälkeen mukavampi mennä harjoittelemaan, kun ei aluksi tarvitse alkaa järjestämään paikkoja kuntoon. Nämä kaikki edellä mainitut asiat ovat joka tapauksessa sellaisia, jotka kunnossaan ollessa antavat kaikille paljon mukavamman mielen.
Voisiko loppuun sanoa, että siistitäämpä jokapäiväistä elämäämme.