Kolumni

Ko­lum­ni: Mök­ki­läi­set ja avo­hak­kuut

Kuusamoon tykästynyt pariskunta osti mukavan rantatontin komean metsikön tuntumasta ja rakensi mökin. Monivuotisesta unelmasta tuli totta.

Mökille tarvittiin tietysti vielä hyyssikkä. Ripeä reissu kunnantoimistoon rakennuspiirustusten kanssa. ”Hyvältähän tämä näyttää, mutta vielä olisi tuo naapurien kuuleminen. Meillä täällä luontokunnassa vaaditaan…”

Yllättäen alkoi avohakkuu naapurimetsikössä ja se eteni mökkitontin rajalle. Hätäinen soitto kunnan metsäpäättäjille:

”Ei tarvita naapurinkuulemisia eikä edes ilmoittamista”.

”Eikö luontokunnassa…”?

Tonttikaupoissa itsensä petetyksi tunteneen mökkiläisen kannalta naapurinkuuleminen oli herääminen moton telaketjujen kolinaan ensimmäisen hakkuupäivän aamuna. Sydäntä särki. ”Eikö edes näkösuojaksi niin kuin on jätettävä järvien rannoille ja purojen varsille…”

On ymmärrettävää, että hyyssikän rakentamiseksi naapurien kuuleminen on perusteltua, sillä onhan hyyskä jokapäiväisessä käytössä oleva tärkeä ja olennainen osa mökkielämää. Ja tietysti näkyvä maisemahaitta ja sopivalla hollilla tuulen alapuolella olevalle lähinaapurille vähän muukin haitta.

Sen sijaan avohakkuuseen ei tarvita lupia eikä kuulemisia. Pikkujuttu, ainakin hakkauttajan kannalta. Rahat ovat tilillä ja metsikköön palataan vasta kuuden-kahdeksankymmenen vuoden kuluttua. Silloin mahdollisesti syväkynnön ja pariin kolmeen kertaan väärillä taimilla tehdyn istutuksen jälkeen lumen ja hirvien tuhoama räkämännikkö kelpaa enää sellukattilaan. No, se onkin sitten lastenlasten ongelma.

Useiden luonnonsuojelujärjestöjen kansalaisaloite avohakkuiden kieltämiseksi valtionmailla on saanut yli 50 000 kannattajaa ja se mahdollisesti etenee eduskunnan käsittelyyn. Toivottavasti laki säädetään ja tietysti sen tulisi koskea myös yksityismaita.

Keväällä valittavat uudet tai paikkansa uusivat vanhat kansanedustajat saattavat saada asian pöydälleen. Miten on paikalliset ehdokkaat, miellyttävätkö avohakkuut ja syvämyllerretyt raiskiot silmää, vai pitäisikö metsän näyttää hakkuiden jälkeenkin metsältä.

Suomi elää kituuttaa metsistä. Naapurikunnan huonekalu- ja ikkunatehtaan laatupuu on ostettava Saksasta, missä puun annetaan järeytyä ja vain arvopuu poimitaan muiden jäädessä kasvamaan. Meillä metsät hakataan keskenkasvuisena, ”teini-ikäisenä” höttöpuuna sellukattilaan. Sama kun lihakarjan kasvattaja veisi vasikat ja hiehot teuraaksi.