Perinteet ovat tärkeitä. Tämä tuli mieleeni, kun torstaina (juuri ennen kuin tätä aloin kirjoittaa) kävelin eduskunnasta majapaikkaani parin kilometrin matkan. Loskaa oli jalkakäytävillä 2-3 senttiä, vihainen vastatuuli, tuiskutti ja satoi räntää. Perinteinen suomalainen sää.
Tuiskusta tuli mieleeni, miten moottorikelkkailun voisi korvata. Toppahaalarit päälle, karvalakki päähän ja istumaan lumipyryssä kannonnokkaan. Tunnelman täydentää, kun heittelee satasia olkapäänsä yli.
Eduskunnassakin vaalitaan perinteitä. Jotkut miehet käyttävät pikkutakin kanssa perinteisiä amerikkalaisen maatyöntekijän housuja, siis farkkuja. Muutoin perinteet ovat vähän muuttuneet. Vuosituhannen vaihteessa vain Esko-Juhani Tennilä esiintyi istuntosalissa ylin paidannappi auki, ilman kravattia. Nyt kravatti puuttuu jo useimmilta miehiltä.
Perinteisesti kansanedustajaa on myös kutsuttu puhetyöläiseksi. Siltä se kyllä kuulostaakin, kun ilta illan jälkeen täysistuntosalissa pidetään puheita. Tänäänkin kanslia ilmoitti, että klo 22:n takarajaa ei ole, vaan puhua voidaan niin kauan kuin puhumista riittää.
Ylivoimaisesti suurin lukumäärä on minuutin mittaisia vastauspuheenvuoroja, joihin yritetään saada jotakin nokkeluutta, naapuripuolueiden nolaamista ja moittimista. Varsinaisia listapuheitakin pidetään ja silloin salissa on puhujan lisäksi pari muuta edustajaa. Ne, joiden varattu puheenvuoro on seuraavana.
Näillä puheilla saadaan aikaan sen verran, että voi toreilla sitten vaalien alla kertoa mahdollisille äänestäjilleen, jotta kyllä minä tästäkin olen eduskunnassa puhunut, mutta eipä vain mikään ole muuttunut.
Asiat nimittäin eivät näillä salipuheilla muutu. Hallitus harvoin muuttaa esityksiään oppositiopuolueiden puheiden vuoksi. Hallituspuolueiden edustajat taas viestittävät ministereilleen mielipiteensä ryhmä- tai muissa kokouksissa. Ne saattavat sitten hallituksen mielipidettä muuttaakin.
Puhetyöläistä parempi ammattinimike kansanedustajalle olisi kuuntelemistyöläinen. Jokaisen kansanedustajan on tärkeää kuunnella tapaamiaan kansalaisia. Tärkeää on myös kuunnella valiokunnissa asiantuntijoita.
Edustajan tärkeimmät puheenvuorot käytetään valiokunnissa, joiden kokoukset eivät ole julkisia. Kuultuun perustuen lakipykälät sorvataan lopulliseen muotoonsa. Siinä on tärkeää, että edustaja pystyy muodostamaan käsiteltävänä olevasta asiasta kokonaiskuvan ja kertomaan sen toisille niin, että syntyy yhteisymmärrys.
Puhekoneena kansanedustajan ja sellaiseksi pyrkijän pitää toimia ainoastaan vaalien alla, jos aikoo edustajaksi päästä. Pitää vakuuttaa vaalikarja siitä, että kyllähän minä nämä asiat hallitsen. Äänestäjät ovat kummallista porukkaa: eivät ne anna yhtään ääntä sellaiselle edustajaehdokkaalle, joka on vaalitilaisuudessa ihan hiljaa ja vain kuuntelee.
Lopuksi vielä kysymys: onko pappi puhetyöläinen? Puolen tunnin saarna kerran viikossa, muu aika varmaankin enemmän kuuntelemista. Oikeita puhetyöläisiä taitaa löytyä vain radion kuuluttajista, ja heidänkin esiintymisensä on nykyisin pätkittäistä musiikkikappaleiden välissä.