Syksyllä 1981 Rovaniemellä aloittivat opiskelunsa luokanopettajiksi opiskelevat tytöt ja pojat. Siihen aikaan tyttöjä valittiin kurssille enemmän kuin meitä poikia. Jo opiskeluaikana meillä oli tapana viettää yhdessä aikaa esim. retkeillen, vaeltaen ja lasketellen. Tietenkään emme unohtaneet muitakaan opiskeluun liittyviä hauskanpitomuotoja. Useamman kerran kävimme viettämässä viikonloppua jossain päin Lappia esim. Lokka - Porttipahta -alueella.
Niinpä opiskelujen päätyttyäkin syksyin miesten porukka piti yhteyksiä syysretken merkeissä. Kurssin miesporukalla olimme saaneet syntymään ns. perinteisen syystapaamisen. Samoin oli muodostunut 8-10 hengen porukka, jonka tarkoituksena oli joka syksy pitää tietynlainen kurssitapaaminen omalla pienellä porukalla.
1990-luvun alkupuolella alkoi ilmassa olla hiipumisen merkkejä. Muistan, kun laitoin aiheesta postia mukana olleille. Siinä toin esille perinteen jatkamisen. Sanoinkin silloin, että nyt jatkamme tapaamisia, joita tullaan jatkossa pitämään joka vuosi, vaikkei paikalle tulisi kuin yksi henkilö. Taisi olla vuosi 1995, kun jatkoimme tapaamisia säännöllisesti. Homma on toiminut siitä alkaen katkeamatta.
Nykyisellään meitä on 6 - 8 hengen porukka eli noin puolet siitä poikaporukasta, joka aloitti OKL:ssä 1981. Iän ja vuosien myötä ovat tekemiset sekä tapahtumat viikonloppujen aikana muuttuneet. Voisipa sanoa, että ovat rauhoittuneet. Jälkeenpäin voi olla kiitollinen, ettei alkuaikoina päässyt tapahtumaan mitään ikävää ja kaikki selvisivät loukkaantumatta.
Aina viikonloppuihin on kuulunut pientä kisailua joko yksilö tai joukkuekisoina. Onpa mukana ollut "kymmenottelua", ongintakisoja, tarkkuusammuntaa ja monenmoista muuta tekemistä. Alkuaikoina ei ollut niin tarkkaa, milloin tapaaminen on ja missä. Joku otti vastuun tapahtuman ilmoittamisesta ja muut odottivat tietoa. Aina on kuitenkin ollut sellainen periaate, ettei mennä mihinkään turistikeskukseen tai vastaavaan. Voisi sanoa enemminkin luonnon rauhaan omiin oloihin.
Vuoden 1995 jälkeen on tapaamisen yhteydessä nimetty seuraavan tapaamisen järjestäjä. Mikäli järjestäjälle on tullut jokin este, on porukasta löytynyt ns. sijainen, joka on hoitanut järjestelyt. Vuoro on määräytynyt aakkosjärjestyksen mukaisesti, helppo muistaa.
Tuleepa mieleen monta hauskaa reissua, joista yhtä voisi matkan suhteen pitää huippuna. Ajoin nimittäin Kurikasta viikonloppuna Porttipahtaan ja takaisin vain tämän tärkeän tapaamisen takia.
Nykyisellään tapaaminen aloitetaan perjantai-iltana virallisella kokouksella, jossa järjestäjä toimii puheenjohtajana. Kokouksessa valitaan seuraavan vuoden järjestäjä ja päätetään ajankohta, joka on noin syyskuun puoliväli. Samalla jokainen vuorollaan kertoo kuulumiset ja tarvittavat terveiset, joita on voinut saada muilta kurssilaisilta.
Kokouksen jälkeen ohjelmassa on "kalaillallinen", joka on vaihdellut , savustetusta siiasta tai lohesta keitettyihin muikkuihin. Siinä yhteydessä jokainen on nauttinut palan painikkeeksi jotain juotavaa.
Lauantaiaamuna aamupalalla tehdään päivän suunnitelma, jossa tärkeimpänä ja aikaan vievänä asiana on rosvopaistin tekeminen. Paistia varten olemme jo perjantai-iltana pitäneet nuotiota, jonka pohjalle paisti on lauantaina haudattu. Joskus olemme tehneet paistin uunissa, kun kunnollista maapohjaa ei huolellisesta etsimisestä huolimatta ole löytynyt. Näitä kertoja on tainnut olla tähän mennessä kolme.
Lauantain muuna ohjelmana ovat olleet jo useita vuosia frisbee-golf sekä Mölkky. Kaksimiehisin joukkuein käydyt kisat ovat aina mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita. Onpa joitakin kertoja kahlattu kylmässä vedessä hakemassa ja heittämässä frisbeetä. Peli jatkuu aina paikasta, johon kiekko on laskeutunut. Kyllä erilaiset karheikotkin ovat tulleet tutuiksi. Onpa joskus frisbeetä heitetty myös puiden oksilta.
Lauantai-illan kruunaa rosvopaistin nauttiminen asiaankuuluvineen lisukkeineen, joihin kuuluvat esim. nyytit, jotka ovat tehty nuotiolla. Ne sisältävät eri vihanneksia, juustoa ja hunajaa. Tahtoo myös käydä, että ruokailu on suht hiljainen hetki miesten nauttiessa erinomaisesta ruosta. Näihin tunnelmiin, näihin nautintoihin päätän kolumnini tällä kertaa.
Reijo Jokinen
Kirjoittaja on urheilun ja liikunnan parissa touhuava eläkeläinen