Vielä vähän aikaa sitten yleisenä sanontana oli ”Ennen kaikki oli paremmin”. Tänään tapana on todeta, että ennen mikään ei ollut paremmin. Tämän näkemyksen ovat julkisuudessa esittäneet esimerkiksi avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja historioitsija Teemu Keskisarja.
Herrojen nykyajan ihailu on tosin valikoivaa laatua: Valtaoja ei omien sanojensa mukaan omista älypuhelinta ja Keskisarjan mielestä internet pitäisi tuhota.
Mielestäni on helppoa luetella lukuisia asioita, jotka olivat ennen paremmin.
Neljäkymmentä vuotta sitten satoi vähemmän kuin nykyisin. Popmusiikki oli nykyistä parempaa. Nuoret lukivat enemmän ja olivat nykynuoria älykkäämpiä. Tuloerot olivat pienemmät kuin tänä päivänä.
Väitteiden tueksi on olemassa tutkittua tietoa. Säätilastot osoittavat, että 1960-70-luvuilla satoi vähemmän kuin 2000-luvulla. Yliopistotason tutkimuksissa on havaittu popmusiikin rakenteen ja sointukulkujen tällä vuosituhannella yksinkertaistuneen. 15-vuotiaiden osaamista selvittävät PISA-testit kertovat koululaisten lahjakkuuden kääntyneen laskuun. Tilastokeskuksen mukaan tuloerot kapenivat 1960-luvulta 1980-luvun lopulle, mutta alkoivat sen jälkeen kasvaa.
Nykyaikana on lisäksi useita maailmanlaajuisia ongelmia, jollaisia ei koskaan ennen ole ollut. Yksi sellainen on väestöräjähdys. Maailman väkiluvun kasvulle ja köyhien lisääntymiselle ei näy loppua.
Optimistit muistuttavat, että miljardi ihmistä on noussut kaikkein pahimmasta köyhyydestä hieman parempaan asemaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Sitä hehkutettaessa unohdetaan kuitenkin, että maapallon väkiluku on samassa ajassa noussut samalla määrällä eli noin miljardilla ihmisellä.
Maailman väkiluku oli vuonna 1970 vain 3,6 miljardia, kun se nyt on yli 7,6 miljardia. Maailmassa on tällä hetkellä enemmän köyhiä kuin viisikymmentä vuotta sitten oli asukkaita.
Talouskasvua ja uutta teknologiaa tarjotaan ratkaisuksi joka ongelmaan, vaikka ainakaan tähän mennessä ne eivät ole auttaneet tippaakaan vaikeimmassa kysymyksessä eli eriarvoisuudessa, joka maiden välillä ja myös niiden sisällä vallitsee.
Suuryhtiöiden menestys selittyy lähinnä sillä, että ne teettävät tuotteensa maissa, joissa palkat ovat kaikkein alimmat. Kun jättifirmoja syytetään epämoraalisuudesta, ne puolustautuvat, että ilman niitä köyhien maiden työläiset olisivat kokonaan vailla työtä.
Tulipa hyvinvointi millä keinoilla hyvänsä, se ei jakaudu tasaisesti. Maailman suurimmassa taloudessa Yhdysvalloissa tuloerot ovat kasvaneet tällä vuosikymmenellä korkeimmiksi sataan vuoteen.
Tuloerojen muutokset ovat länsimaissa seurailleet yleensä Yhdysvaltojen kehitystä muutaman vuoden viiveellä. On siis helppo ennustaa, että myös Suomi tulee tulonjaossaan muistuttamaan yhä enemmän Yhdysvaltoja. Parhaiten pärjäävä kymmenesosa tienaa puolet kaikista tuloista ja heikoin viidennes kamppailee pysyvässä köyhyysloukussa. Kun samalla yhteiskunnan asema palveluiden järjestämisessä vähenee, merkittävä osa kansalaisista jää monien nyt itsestään selvinä pidettyjen oikeuksien ulkopuolelle.
Yksi ylivoimainen etu nykyajalla joka tapauksessa on entiseen verrattuna: kaikki on täällä heti. Jos haluaa vaikkapa kuunnella Pink Floydin esikoisalbumin The Piper at the Gates of Dawn, sen saa kuultavaksi sekunneissa. Kaksikymmentä vuotta sitten olisi ollut tyytyminen Prodigyn Firestarteriin Ylen Radiomafialla.