Olen nukkunut viime aikoina huonosti, kankkuun sattuu ja puoliso on rasittava. Ulkona on liukasta ja kirjahyllyn pölykertymät paljastava kevätaurinkokin alkaa jo ärsyttää. Vali vali vali, kaikkihan me rakastamme valittamista. Jotkut päivät eivät lähde käyntiin, se myös näkyy ja kuuluu. Naama on näkkärillä, ja iloiset ihmiset saavat lähes raivon valtaan.
Joillekin valittaminen on kuitenkin yleinen tapa suhtautua arkeen. Valitukseen käytetty aika voi toisin käytettynä parantaa elämänlaatua huomattavasti. Missä menee liiallisen valittamisen raja?
Valitus on yleisesti hyväksyttyä. Se on mainio keskustelun aihe, sillä eihän meidän suomalaisten nyt kehuskellakaan sovi. ’’Kell’ onni on, se onnen kätkeköön’’, tiesi jo Eino Leino aikoinaan. Ja niinhän se on, että kulkiessasi liian iloinen virne kasvoilla olet ärsyttävä, kajahtanut tai muuten vaan epäsopiva.
Jos karsitaan innostamiset ja onnistumiset keskustelun aiheista pois, ei jäljelle jää oikeastaan muuta kuin valittaminen. Valitetaan omista ongelmista, naapurin ongelmista, Suomen politiikan ongelmista, kaikki käy.
Usein sanotaan, että valittaminen ei muuta mitään. Tarkemmin ajateltuna valittamisella saa yllättävän paljon aikaan: kaikki muutkin seurueessa alkavat valittaa! Se ainoa, joka erehtyy mainitsemaan, kuinka tulisi muistaa nähdä asiat positiivisessa valossa saa osakseen vain halveksuvia katseita. Valittaminen saa aikaan yleisen negatiivissävytteisen yhteenkuuluvuuden tunteen.
Siinä, missä hyväntuulisen ihmisen elimistössä vapautuu ’’hyvän olon hormoneja’’, kuten dopamiinia ja serotoniinia, negatiivisen ihmisen kehossa stressihormonit jylläävät, minkä seurauksena myös negatiiviset uskomukset ja ajatusmallit saavat vahvistusta.
Tämä aiheuttaa loputtoman noidankehän. Negatiivinen ihminen stressaantuu helpommin, stressaantuneena taas ei usein jaksa hoitaa itseään tai ihmissuhteitaan. Näin ollen jokainen, sosiaalinen-, psyykkinen- ja fyysinen-, hyvinvoinnin ulottuvuus kärsii.
Stressin vaikutus yleiskuntoon on selkeä. Esimerkiksi hieronta-asiakkaistani stressaantuneimmat ovat myös ne jäykimmät. Keho on jatkuvassa vireystilassa eteenpäin käpertyneenä, kuin suojakuoreen pyrkien.
Rintalihakset ja lonkankoukistajat ovat kireämmät kuin ylivireisen viulun kielet, mikä aiheuttaa valituslistan kärkisijalla komeilevaa valitusaihetta, selkäkipua. Myös hengitys on pinnallista ja uni katkonaista, mikä osaltaan lisää kireyksiä, mutta myös esimerkiksi päänsärkyä ja negatiivista mielialaa.
Negatiivisuuden kierre on katkaistavissa, mutta se vaatii tietoista ponnistelua. Kun on huono päivä tai paikkoja kolottaa, voi asiasta mainita ja etsiä siihen ratkaisua, muttei jäädä tunteeseen vellomaan. Itse kannustan ihmisiä myös valitsemaan tietoisesti keskustelunaiheiksi positiivisempia asioita oppien näin pois valittamisen tavasta. Ärsytyksen hetkellä on mahdollista valita toinen näkökulma, kun vain hetkeksi pysähtyy miettimään.
Tarkoitukseni ei ole valittaa valittajille tai vähätellä kenenkään ongelmia. Tarkoitukseni on herätellä ajattelemaan negatiivisuuden vaikutuksia itsessämme ja ympäristössämme, kannustaa miettimään arjen sattumuksia useammasta näkökulmasta. Ja ehkä ihan vähän valittaa, sillä sekin tekee hyvää satunnaisina annoksina.