Kahden viikon päästä käymme vaaliuurnille. Toivottavasti menemme sinne sankoin joukoin, jotta itse kukin vaikuttaisimme tuossa ainoassa todellisessa mielipidetutkimuksessa, jonka tulos ei tunne virhemarginaalia mihinkään suuntaan. Sen mukaan meitä ja maata sen jälkeen sitten hallitaan.
Ihan viime päivinä vaaleihin valmistautuminen on saanut piirteitä, jotka eivät sivistyneeseen yhteiskuntaan kuulu. Kautta aikojen on paheksuttu, kun vaalijulisteita on töhritty ja ehdokkaiden kuviin piirretty viiksiä tai hakaristejä ja milloin mitäkin. Sekin on säädytöntä, mutta monin kerroin törkeämpiä olivat yritys käydä ulkoministeri Timo Soinin kimppuun ja varsinkin vasemmistoliiton ehdokkaan Suldaan Said Ahmedin pahoinpitely ja solvaaminen metroasemalla.
Tämä Somaliasta hienosti Suomeen kotoutunut kaupunginvaltuutettu sai kuulla olevansa vääräuskoinen – ikään kuin hyökkääjillä muka olisi jokin uskonto – ja että hänelle ”seuraavalla kerralla käy vielä pahemmin” ja että ”älä unta nää, että pääset eduskuntaan”.
En tiedä, onko väkivaltaisia tapauksia sattunut muillekin, mutta useiden ehdokkaiden vaalityötä on kyllä häiritty. Erityisesti sen ovat saaneet kokea maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat, joita on ilahduttavan paljon eri puolueissa, mutta eivät siltä ole säästyneet kantasuomalaisetkaan eduskuntaan pyrkijät. Kukaan ei kaiketi ole saanut osakseen yhtä paljon kuin Suldaan Said Ahmed, joka saa tuon tuosta sietää tappouhkauksia ja apinaksi, mutakuonoksi ja lapsiraiskaajaksi nimittelyä. Voin vain ihailla hänen jaksamistaan kaiken saastan keskellä.
Somesta kuvottavaa vihapuhetta ja muuten vastenmielistä kielenkäyttöä saa naamalleen tuutin täydeltä, kun vähän vilkaisee. Jotkut hyväkkäät oikein taiteilevat kielletyn ja sallitun rajalla, jottei lain koura voisi heidän sanomisiinsa tarttua, tai panevat törkysanojen keskikirjainten tilalle pisteitä ikään kuin täydet sanat olisivat lukijan mielikuvitusta ja vastuulla.
Samaan tyyliin Teuvo Hakkarainen toivotti autossaan “matujen” menevät sinne, mistä ovat tulleetkin, ja sitten väittää matun tarkoittavan Maaseudun Tulevaisuutta eikä maahantunkeutujia.
Hyvä että poliisi on ottanut asian selvitettäväkseen, ties monennenko kerran tämän sankarin kohdalla, josta jopa hänen oma puolueensakin toivoo pääsevänsä eroon huhtikuun vaaleissa.
Hakkaraisesta takaisin someen. Facebookissa on Taivalkosken keskusteluryhmä, jonka jäsenistä moni on tainnut olla kahden vaiheilla, erotako siitä vai ei, sillä niin älytöntä menoa siellä paikoin on.
Siistikin vaalipuhe siellä on mennyt överiksi, kun aiheet eivät aina edes hipaise Taivalkoskea, mutta kyllä sopisivat johonkin muuhun ryhmään. Jospa kuitenkin vaalien jälkeen tuo oma ryhmämme taas alkaisi palvella alkuperäistä tarkoitustaan. Pakko sitä kyllä on seurata nämäkin kaksi viikkoa, koska roskan sekaanhan saattaa sattua asiaakin tuhansien tarinoiden pitäjän elämänmenosta.
Kaikesta huolimatta sanallinen ja fyysinen törkeily eivät leimaa koko vaalitaistelua, mutta vaarallisiin ilmiöihin pitääkin puuttua heti, jotta ne pidettäisiin kurissa. Se vain ei ole ihan helppoa maailmassa, jossa kaikkein mahtavimman valtakunnan päämies itse näyttää esimerkkiä käytöksellä, jollaista meitä on kotoa alkaen kasvatettu kaihtamaan. Hyvä kyllä viimein voittaa pahan, vaikka tie se on tuskien.