Jalkapallovuosi on ollut jälleen erittäin vilkas ja paljon palkittavia olisi. Yksi tapahtumaketju on kuitenkin jäänyt päällimmäiseksi mieleen vuodesta 2017. Tämä heijastuu vääjäämättä myös palkintoihin.
Vuoden mieliin painuvin hetki: Milanon San Sirolla pelattiin viimeisiä sekunteja elintärkeässä kamppailussa. Kotijoukkue sai kulman ja sitä ampumaan asettui hätäisen, alistuneen ja itkuisen oloinen Alessandro Florenzi, joka ei saanut palloa aseteltua kunnolla paikalleen.
Pelaaja kumartui, antoi pallolle pari hätäistä suudelmaa ja roiskaisi pallon ensimmäiseen puolustajaan. Viimeistään Florenzin hätäinen elekieli kertoi kaikille selkeästi, ettei kotijoukkue tulisi tekemään maalia. AS Romassa palloileva Florenzi on hyvä ja luotettava työjuhta, joita tarvitaan menestyvissä joukkueissa, mutta hänen ei ikinä pitäisi joutua noin suureen rooliin noin kriittisellä hetkellä. Florenzi antamassa kauden tärkeintä erikoistilannetta kertoo perustavalla tavalla suuren jalkapallomaan ongelmista. Kunniamaininta: Daniele de Rossi vaatimassa valmentajalta, että Insigne pitää passittaa kentälle hänen asemastaan.
Vuoden hattutemppu: Lionel Messi Ecuadoria vastaan. Sukupolvensa johtava hyökkäävä pelaaja johdatti yksinään Argentiinan ensi kesän mm-kisoihin ratkaisevassa pelissä.
Vuoden eläkeläinen: Andrea Pirlo. Kalenterivuoden pelikentiltä vetäytyi poikkeuksellisen nimekäs joukko pelaajia; Chelsea-ikoni Frank Lampard, brassitaituri Kaka, Barcelona-vahti Victor Valdes, saksalaisen jalkapallon elävä legenda Philip Lahm, hollantilaisjyrä Dirk Kuyt, keskikenttätaituri Xabi Alonso sekä italialaiset Antonio Cassano ja Francesco Totti - muutamia mainitakseni.
Jokainen edellä mainittu olisi normaalina vuonna ansainnut tämän palkinnon, mutta nyt on vain yksi vaihtoehto. Andrea Pirlo on voittanut kaiken jalkapallossa moneen kertaan, mutta merkittävintä miehen uralla on tapa, jolla hän mullisti huipputason jalkapalloilun. Carlo Mazzone laski aikanaan lupaavan pelintekijän keskikentän pohjalle Bresciassa, ja jalkapallo mullistui. Carlo Ancelottin Milanissa Pirlo valloitti maailman kontrolloimalla pelin tahtia syöttötaidollaan ja näkemyksellään. Juventuksessa hän muodosti maailman parhaan keskikentän Arturo Vidalin, Claudio Marchision ja Paul Pogban kanssa. Pelaaja, jolla tuntui olevan aina rajaton määrä aikaa käytössään. Huhujen mukaan on antanut joskus harhasyötön.
Vuoden pelaaja: Neymar. Vuoden puhutuin pelaaja. Ansaitsee pystin jo pelkästään suorituksellaan Paris Saint Germainia vastaan mestarien liigan toisen kierroksen toisessa osaottelussa. Barcelonan uskomaton nousu jatkoon ei unohdu.
Vuoden kotimainen pelaaja: Tinja-Riikka Korpela. Bayern Munchenin monivuotinen ykkösmaalivahti ja arvokisakonkari. On pelipaikallaan maailman arvostetuimpien joukossa kanssapelaajiensa joukossa. Suomalaisista aktiivipelaajista eittämättä meritoitunein. Aikoo suunnata seuraavaksi pelaamaan Yhdysvaltoihin.
Vuoden joukkue: Manchester City. Pep Guardiola murskaa jälleen ennätyksiä. Tällä kertaa Valioliiga on saanut tuta Guardiolan mahdin. Puolessatoista vuodessa katalaani on tehnyt Citystä ylivertaisen Englannissa ja on eittämättä vahvoilla myös Mestareiden liigassa keväällä. Lisäksi joukkue pelaa kaunista guardiolalaista jalkapalloa.
Vuoden valmentaja: Giampiero Ventura. Ainakin työnjälki on unohtumatonta.
Vuoden siirto: Leonardo Bonucci Juventuksesta AC Milaniin. Italotoppari siirtyi parin tunnin junamatkan verran maantieteellisesti. Samalla Bonucci muuttui maailman johtavasta puolustajasta virheherkäksi ja hermostuneeksi sählääjäksi. Juventuksessa matalan blokin erikoismiehet Chiellini ja Barzagli mahdollistivat, että Bonucci pystyi pelaamaan poikkeuksellisilla vahvuuksillaan. Milanin kaaoksessa tätä tukea ei ole.