Suomen Latu täytti hiljattain 80 vuotta. Päivänsankaria onniteltiin kautta maan teemalla ”Pihalla kuin lumiukko”. Paikallinen latuyhdistys Rukan Latu tempaisi näyttävästi ja valloitti Kitkantien varren tyhjän tontin ja teetätti paikalle lumiukkopuiston. Tavoitteena oli 80 lumiukkoa.
Niin vain vanha latulainenkin innostui peuhaamaan lumen kanssa. Tietysti Kuusamon korkeudella lumi on jokavuotinen pakollinen kumppani omalla kotipihalla, mutta nyt tehtiin hommia huvin vuoksi.
Parina päivänä ennen juhlapäivää tehtiin erilaisia muotteja käyttäen lumiukkoaihioita, jotka saivat kovettua päivän pari. Tuotekehittely on näköjään vaikuttanut lumiukkojen rakentamiseen. Joku tosin mainitsi, että ainoa oikea tapa on pyöritellä ukot nuoskasta lumesta.
Kaikkia kansalaisia kutsuttiin mukaan onnittelemaan Suomen Latua veistämällä oman persoonallisen lumiukon.
Sitten juhlapäivänä olikin paljon kansaa liikkeellä. Järjestäjien puolesta oli varattu rekvisiittaa: Ennen tehtiin silmät ja palttoon napit hiilistä, mutta nykyään parhaat tulevat luumuista. Porkkananenä on kuitenkin pitänyt pintansa. Ja pipoja ja huiveja oli tarjolla.
Haasteeseen vastasivat lapsiperheet, päiväkodit, koululuokat, liikeyritykset ja yksittäiset ihmiset. Tuloksena oli noin kahdeksankymmentä erilaista lumiukkoa, joita yritettiin moneen kertaan laskea, mutta aina vain tuntuivat laskelmat menevän sekaisin.
Taideteokset herättivät jo valmistusvaiheessa ohi kulkevien mielenkiintoa. Turistit ja paikkakunnan oma väki pysähtyi ottamaan valokuvia. Kommentit olivat positiivisia. Nythän täällä markettien autioittamassa Kuusamon historiallisessa keskustassa on vireä tapahtuma. Toiset vertasivat Suomussalmen hiljaiseen kansaan, mutta ainakin päiväkerholaisten riehakas telmintä lumiukkopuistossa kallisti vertailun meidän eduksemme.
Oma latulaisuuteni alkoi reilut neljäkymmentä vuotta sitten. Paikkakunnan vaikuttajahenkilö, kansanopiston rehtori Arvo Heikkinen, joka oli aikoinaan perustamassa Rukan Latua, oli nyt vetäytymässä johtotehtävistä. Hän valitutti lupaa kysymättä allekirjoittaneen suoraan johtokuntaan. Sinänsä käyttökelpoinen tapa nykyisinkin, kun yhdistysten on vaikea saada nuorempia jatkajia luottamustoimiin. Perustelutkin kun olivat Heikkisellä pätevät: Pätynen oli nähty hölkkäävän Rajan risteyksessä.
Juhlapäivän kunniaksi rohkaistuin lähtemään usean vuoden tauon jälkeen Petäjälammelle, ensivisiitille uuteen avantouintikeskukseen. Vaikka entisessä avantouintipaikassa ja vanhassa hiihtosaunassa ei ollut moittimista, niin tämä uusi on todella mainio. Uutuuttaan hohtavat saunat, lämmin matto laiturilla, kahdet portaat avantoon, valaistukset ja ennen kaikkea kirkas puhdas vesi. Tropiikin asiakkaalta pääsi ihastunut huokaus: ”Pohjakin näkyy.”
Ja tietysti Suomen Ladun juhlapäivänä avantouimareita valvoivat latupipoiset lumiukot.