21. elokuuta tuli 50 vuotta Tšekkoslovakian miehityksestä. Se on niin pitkä aika, että me, jotka sen muistamme, olimme nuoria silloin. Monet muistavat senkin, missä he olivat tapauksesta kuullessaan. Ensiksi siitä taidettiin kertoa kuuden aamu-uutisissa, mutta itse en niitä vielä kuullut. Olin postissa kesätöissä ja sinä päivänä oli minun vuoroni mennä Oulusta kuudelta tulevaa postiautoa vastaan. Kun olin saanut kirjatuksi ylös arvopostin ja laitelluksi paketit hyllyille, kuuntelin sitten kotona seitsemän uutiset ja pääsin minäkin ajan tasalle.
Muistan myös, millainen oli seuraavan päivän aamu postissa. Se oli kuukauden kolmas eläkepäivä, jolloin ne, joiden sukunimet alkoivat kirjaimilla S – Ö, tulivat hakemaan rahansa. Pankkitilille eläkerahat eivät siihen aikaan menneet vielä monellakaan.
Postitoimisto tupsahti täyteen eläkeläisiä heti, kun ovi avattiin. Kävi valtava puheensorina, sillä yksi ja toinen oli peloissaan, että tulee sota. Kaikkihan he olivat sodan kokeneita eikä niistä ajoista silloin vielä ollut kulunut kuin vähän yli 20 vuotta, joten tuntemukset saattoi hyvin ymmärtää. Minä koetin parhaani mukaan rauhoitella, ettei pelkoon ole aihetta. Eihän minulla parempaa tietoa ollut kuin heilläkään, mutta pelon ja epävarmuuden keskellä on aina parasta rauhoitella ihmisiä, aivan niin kuin isossa riemussa on viisainta toppuutella.
Ei siitä sotaa tullutkaan, joten oikeassa olin.
Tšekkoslovakian miehitys oli iso järkytys aivan erityisesti meille sosialisteille, joille siellä aloitettu uudistuslinja eli Prahan kevät merkitsi suurta toivoa siitä, että lopultakin sosialismi alettaisiin yhdistää johonkin positiiviseen ja edistykselliseen. Toivottiin, että se ei heti synnyttäisi vastenmielistä irvikuvaa, jollainen siitä oli Neuvostoliitossa tullut ja kaikkein pahimmillaan tietysti Stalinin aikana, jota ei voi eikä saakaan unohtaa
Suomalaisten sosialistien enemmistölle oli jo ennen Prahan kevättäkin ollut selvää, että he tavoittelevat ihan toisenlaista yhteiskuntaa kuin neuvostososialismi. Se ei voisi olla vähemmän demokraattinen ja inhimillinen kuin se yhteiskunta, joka Suomessa jo oli, vaan sen tulisi olla vielä parempi. Prahan kevät merkitsi toivoa, että oli kehittymässä jotakin, mikä saisi sympatiaa Suomessakin. Se toivo murskattiin ja niinpä SKP ja SKDL tuomitsivat miehityksen. Ainoina puolueina maassamme.
Kaksi vuotta elokuun 1968 jälkeen syntyi uusi toivo, kun kaukaisessa Chilessä demokraattiset vaalit toivat valtaan Salvador Allenden sosialistisen hallituksen. Sen politiikan inhimillisyyttä kuvasi hyvin, että entisen lastenlääkärin Allenden ensimmäisiä toimia oli taata kaikille maan lapsille lasillinen maitoa joka päivä.
Kolmen vuoden kuluttua tuokin toivo murskattiin ja presidentti Allende antoi henkensä verisessä vallankaappauksessa. Tšekkoslovakian yrityksen kaatoi Neuvostoliitto, Chilessä vallankaappauksen takapiruna oli Yhdysvaltain CIA.
Ei ole ollut helppoa olla sosialisti, mutta kun uskoo ihanteisiinsa, ei niistä luovu. Jospa se joskus...