Perämetsien mies parkkeerasi autonsa parhaat päivänsä nähneen Anjalan kartanon päärakennuksen eteen. Sen omisti aikanaan Wreden aatelissuku. Sen kantaisä Henrik Wrede pelasti vuonna 1608 Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n hengen luovuttamalla hänelle ratsunsa, jolla kuninkaan onnistui pelastautua Kirkholman taistelussa.
Ratsuttomalle miehelle kävi huonosti, mutta kuningas lahjoitti Wreden leskelle kiitokseksi summattoman maa-alueen Kaakkois-Suomesta. Siihen kuului myös Kymijoen Ankkapurhan koski, mistä Päijänteen vesimassat syöksyvät kohti Suomenlahtea. Sinne Wreden mahtisuku rakensi Anjalan kartanon yhdeksi pääasumuksistaan.
Kartanon hiekoitetulla käytävällä Perämetsien mies kertaili mielessään Suomen historian etappeja. Yksi niistä oli isoviha 1700-luvun alussa. Tuolloin Ruotsi menetti lopullisesti suurvalta-asemansa Pietari Suuren joukkojen vyöryessä Karjalan kautta hävittämään Suomea vuosikymmenen ajaksi. Rajalinja siirtyi reilusti länteen. Saimaan ja Suomenlahden väliset maat Lappeenrannan itäpuolelta liitettiin Venäjään.
Mutta ei tässä vielä kaikki, muisteli Perämetsien rajahistorian jatkoa. Ruotsin aateliset ryhtyivät huonolla menestyksellä uudestaan haastamaan riitaa Venäjän kanssa ja raja siirtyi nyt aivan Anjalan kartanon liepeille.
Sotaista kunnianhimoa Ruotsissa riitti vieläkin. Kustaa III lähti paikkaamaan valtakuntansa menettämää sankaruutta. Hän sai vastaansa venäläisen generalissimuksen Alexander Suvarovin, joka näytti Kustaalle närhen munat ja pakotti tämän luopumaan revanssihankkeista. Suvarov ampui tykeillään raunioksi myös Anjalan kartanon vanhan päärakennuksen.
Nykyinen keltaiseksi maalattu, 1700-luvun lopussa valmistunut rakennus kuuluu olevan vain varjo entisestä. Kartano siirtyi Suomen sodan jälkeen pois myös Wrede-suvun hallusta.
Suomalainen historiankirjoitus on nähnyt Kustaa III:n sodan ja Anjalan kartanon yhtenä Suomen itsenäisyyden syntysijoista. Joukko sotimiseen ja kuninkaaseensa kyllästynyttä ruotsalaista aatelia laati siellä liittokirjan, joka on tulkittu osoituksena allekirjoittajien halusta saada Suomelle Ruotsista riippumaton asema mahtavan Venäjän suojeluksessa.
Lieneekö sattumaa, tietoinen historiantulkinta, vai salattuja teitään kulkevan historian viekasta ironiaa, mietti Perämetsien tarkastellessaan Lappeenrannan Luumäellä sijaitsevan ”Itsenäisyydentien” läntistä päätepistettä Taavetin linnoitusta. Sen rakentamisen aloitti generalissimus Suvarov Kustaan sodan päättymisen jälkeen Pietarin kaupungin turvaksi.
Kysymys siitä, onko Venäjä Suomen itsenäisyyden ensimmäinen takaaja vai itsenäisyyden pahin uhka, väikkyi ”Itsenäisyydentietä” Lappeenrannan suuntaan ajelevan Perämetsien miehen mielessä. Aatoksiin liittyi myös vanha kansakoulunopettaja-vainaa ja tämän omakohtaisesti hankittu neuvo, että ryssää sopii tarkastella vain tasajyvältä ladatun kiväärin piippua pitkin.
Luumäellä sijaitseva ”Itsenäisyydentie” on Suomen satavuotiseen taipaleeseen liittyvä hanke. Useat etapit sen varrella nostavat esille sodan ja rauhan kysymyksiä. Yksi niistä on Suomen käymä parikymmentävuotinen oikeustaistelu Venäjää vastaan ennen maan itsenäistymistä.