Perämetsien mies asteli turistivirrassa kulturellin seurueen mukana kohti punatiilistä linnaa. – Trakain linnan tuntee jokainen liettualainen, kertoi oppaamme Regina. – Se on maan suuruuden ajan muistomerkki ja valtion olemassaolon symboli.
Hyperboreaalisten hankien keskeltä Liettuan keväiseen kylmyyteen saapuneelle Perämetsien miehelle alkoi pala palalta selvitä suuret linjat maan historiasta. Saksan, Puolan ja Venäjän puristuksessa vuosituhannen ollut pieni balttilainen kansa sinnittelee edelleen muinaisilla asuinsijoillaan.
Historian myllyssä liettualaisten kielisukulaisista olivat selvinneet vain pohjoisessa asuvat latvialaiset.
Trakain linnan rakensi hallituspaikakseen Liettuan suuriruhtinas Vytautas, maan muinaisen suuruuden luoja. Hän teki liiton Puolan kanssa ja kukisti 1410 Tannenbergin taistelussa vanhan vainolaisen Saksalaisen ritarikunnan sekä idästä maata ahdistelleet slaavit.
Liettua-Puolan suurvalta käsitti Vytautasin ja hänen seuraajiensa valloitusten jälkeen koko Itämeren ja Mustanmeren välisen maan äären. Johtoasema tosin luisui puolalaisille ruhtinaille, joihin liettualainen aateli samaistui omaksuen puolan kielen ja Rooman kirkon uskon.
Liettuan kieli ja vanha pakanausko jäivät vuosisadoiksi elämään vain oppimattomien talonpoikien puheessa ja tarustossa. Yhtä huonosti kävi hallintokäytöstä pois jääneen Trakain linnan, jota yksikään vihollinen ei valloittanut. Se mureni vähitellen raunioiksi talonpoikien käyttäessä autioituneen kolossin tiiliä omiin rakennustarpeisiinsa.
Slaavien ja germaanien tuskalliseen hankauskohtaan asettunut Liettua-Puola imperiumi murtui Pietari Suuren sotamenestyksen alla. Pian se menetti kokonaan itsenäisyytensä tultuaan jaetuksi Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken valistuksen vuosisadan kääntyessä lopulleen.
Näillä main oli sotimista aikanaan oppimassa myös kansakoulunopettaja-vainaan isäukko, Suomen itsenäisyydestä haaveillut jääkäri, muisteli Perämetsien mies lapsuudessaan kuulemiaan kertomuksia. Hän oli, ehkä tietämättään, pakottamassa vallankumouksen riivaamaa Venäjää tekemään erillisrauhan Saksan kanssa ja sitä myötä liittämässä Venäjästä vapautuvaa Suomea Saksan riveihin.
Samalla kansakoulunopettaja-vainaan isäukko oli palauttamassa myös Liettuan itsenäisyyttä, pohdiskeli Perämetsien mies historian käänteitä. Kielellisesti, kulttuurisesti ja uskonnollisesti moni-ilmeinen kansakunta irtautui äiti-Venäjästä ja julistautui itsenäiseksi pian Suomen jälkeen keväällä 1918.
Matkatessaan Vilnasta bussilla kohti Liettuan toiseksi suurinta kaupunkia Kaunasia Perämetsien mies tarkasteli maatilojen peltoaukeille pystytettyjä erikoisia puuveistoksia. Ne kertoivat vanhojen jumalien olevan edelleen kuranttia tavaraa maan kasvulle siunausta hakevien viljelijöiden keskuudessa.
Jumaluuksia Perämetsien mies kohtasi myös Kaunasin paholaismuseossa. Sadoin taideteoksin siellä esiteltiin hahmoja, jotka ilmensivät tekijöidensä näkemyksiä pahuuden pantheonista. Yksi veistoksista, ehkä eniten ajatuksia herättävä, oli sarvipäisten kansanjohtajien, Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin, tanssi raunioituneen maan keskellä.
Puoli vuosisataa kumppanusten kiihkeän tanssin jälkeen Liettua oli neuvostovallan alla. Tuolloin restauroitiin Trakain historiallinen linna.
Nyt Liettua hakee ihanteensa lännestä ja rakentaa futuristista utopiaa, maan kansallisoopperaan saapuva Perämetsien mies tuli havaitsemaan. Vilnan halki virtaavan Neris-joen takana kohosivat Vilnan uuden liikekeskuksen lasia ja terästä hohtavat pilvenpiirtäjät, kapitalistisen talousmahdin menestystä kuuluttavat linnantornit.