Perämetsien mies palasi mielessään kuuden vuosikymmenen takaisen lapsuudenkotinsa maisemiin. - Kotiportailta avautui peltoaukean yli avara näkymä etelässä siintävälle Kiviharjulle, joka muodosti pienen kumpareen taivaanrantaa rajaavassa horisontissa.
Sinne seikkailunhaluinen pikkupoika halusi päästä kotipihaltaan, hakkaamaan kallioon nimikirjaimensa ja asettamaan rajamerkin oman maailmansa kaukaisimpaan ääreen.
Kaveriksi matkalle lähti samanikäinen naapurin poika. Varusteina oli pajavasara ja pari meisseliä sekä eväsleivät.
Matka puolen kilometrin päässä sijaitsevalle Kiviharjulle onnistui täydellisesti: nimikirjaimet tulivat ikuistetuiksi kallioon, eväät syödyiksi, ja kotiin palattiin kaikki vaarat välttäen.
Noin kuuden ikäisenä Kiviharjun-matkan suorittaneen Perämetsien miehen muistin pohjalla väikkyi seikkailusta vielä yksi muisto: retken esikuvana oli vajaat puoli vuosisataa aikaisemmin toteutunut etelänavan valloitusretki. Norjalainen Roald Amundsen saavutti tuolloin ensimmäisenä ihmisenä etelänavan ja pystytti sinne Norjan lipun. Matkastaan hän kaiketi sai runsaasti myös mainetta ja kunniaa.
Amundsenin kanssa etelänavan valloituksesta kilpaillut englantilainen seikkailija Robert Scott saavutti hänkin maalin, pahaksi onnekseen kuitenkin vähän kilpakumppaniaan myöhemmin. Paluumatkallaan hän sitä paitsi retkikuntineen menehtyi Etelämantereen pakkaseen.
Sittemmin Perämetsien mies on tavan takaa törmännyt erilaisiin inhimillisen suorituskyvyn rajoja mittaaviin tapahtumiin ja jäänyt niitä miettimään.
Ne saattavat olla sepitettyjä tarinoita tai tosiperäisiä tapahtumia. Jotkut niistä ehkä ovat aidosti viitoittaneet inhimillistä kehitystä eteenpäin, useimmat kuitenkin toimineet vain entistä parempia suorituksia vaativina kiihokkeina elämän arkea ja merkityksettömyyttä pakeneville seikkailijoille. Yhtä kaikki, erilaiset ennätysten rikkomiset ja suorituskyvyn mittaukset herättävät suurta mielenkiintoa kaikkialla maailmassa.
Huippu-urheilu on yksi niitä elämänalueita, jolla äärirajat ja eritoten niiden jatkuva ylittäminen muodostavat koko toiminnan varsinaisen suolan.
Ennätysten parantamiseen liittyy useimmiten määrätietoinen ja pitkäaikainen harjoittelu, fyysisen ja psyykkisen kunnon hiominen äärimmäiselle huipulle. Tarve lyödä jatkuvasti entiset ennätykset tuo usein mukanaan myös sääntöjenvastaiset keinot, suorituksia parantavan dopingin tai muut vippaskonstit.
Toinen kysymys on se, voidaanko ennätysten tavoittelua pitää millään muotoa järjellisenä toimintana. – Maailman korkeimman vuorenhuipun Mount Everestin valloitus onnistui ensimmäisen kerran uusiseelantilaiselta Edmund Hillaryltä joskus 50-luvun alussa. Tämä synnytti valtavan innostuksen vuorikiipeilyyn kaikkialla maailmassa. Tuhannet alan harrastajat, useimmat vuorikiipeilyn ammattilaisten opastamina, ovat sittemmin nousseet kaikille ajateltavissa oleville vuorenhuipuille, lisähapella varustettuina tai sitä ilman.
Tällaiset isojen poikien seikkailut maailman ääriin ovat jo varsin kaukana kuusamolaisen pikkupojan taannoisesta Kiviharjun valloituksesta. Mutta samasta ilmiöstä on kyse.