Kolumni

Ko­lum­ni: Poh­din­taa ja ky­see­na­lais­ta­mis­ta – "K­ris­til­li­sen uskon tavoite on päästä kerran tai­vaa­seen. Ym­mär­ret­tä­väs­ti 15-vuo­tiaat eivät vielä eri­tyi­sen ah­ke­ras­ti pohdi ian­kaik­ki­suus­ky­sy­myk­siä."

Parin vuoden tauon jälkeen olen jälleen pappina rippileirillä. Viikko Jokijärven leirikeskuksessa on luonnollisesti raskas mutta sitäkin antoisampi. Pappina ei missään muualla opi niin paljon uutta kuin rippileirillä. Nuorten kysymykset ja kokemukset haastavat ajattelemaan ja pohtimaan uskon kysymyksiä uudelleen. Nuorten kanssa on suuri ilo yhdessä pohtia uskon ja elämän vaikeita kysymyksiä. Tämän päivän nuoret ovat fiksua ja ajattelevaa porukkaa. Nuoret kysyvät rohkeasti mieltä askarruttavia kysymyksiä ja vaativat perusteltuja vastauksia. Nykynuorilla on kyky ja rohkeus oikealla tavalla kyseenalaistaa. Uskonkysymyksiä on vallan suositeltavaa kyseenalaistaa ja kriittisesti pohdiskella. Näin rakennetaan kestävää perustaa elämälle.

Rippikoulu on vuosien ja vuosikymmenten aikana muuttunut hyvin paljon, vaikka edelleen rippikoululaisten tehtävänä on opetella ulkoa tietyt ulkoläksyt, kuten esimerkiksi uskontunnustus ja Isä meidän -rukous. Tämän päivän rippikoulun tavoitteena on olla nuorilähtöinen. Rippikoulussa pyritään huomioimaan nuorten osallisuus ja mahdollisuudet vaikuttaa.

Rippikoulussa ollaan nuorten vuoksi ihmettelemässä Jumalan hyvyyttä. Rippikoulu on nuoria varten. Rippikoulun tavoitteena on, että rippikoululaiset löytäisivät merkityksiä oman elämäntodellisuuden ja kristinuskon keskeisten sisältöjen välille. Kristillisen uskon tavoite on päästä kerran taivaaseen. Ymmärrettävästi 15-vuotiaat eivät vielä ikänsä vuoksi erityisen ahkerasti pohdi iankaikkisuuskysymyksiä. Eikä heidän mielestäni edes tarvitse pohtia ajan rajan takaisia näköaloja suurella innolla. Iankaikkisuuskysymysten aika on sitten myöhemmin. 15-vuotiaalla on mielessään monet muut ajankohtaisemmat elämänkysymykset. Vaikka edelleen toki rippikoulussa on läsnä taivas ja pelastus, painopiste on tämän ajan ja nuoren elämää lähellä olevissa kysymyksissä.

Nuoret ovat kovasti kiinnostuneita esimerkiksi syntiin, anteeksiantoon, kärsimykseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Rippikoulussa kristinuskon näkökulmia pyritään havainnollistamaan nuorten kannalta ymmärrettävällä ja mielekkäällä tavalla. Esimerkiksi syntiä on mahdollista havainnollistaa kivillä, joita rippikoululaiset kantavat muutaman tunnin ajan mukanaan. Lopuksi kivet heitetään Jokijärveen anteeksiannon merkkinä. Synninpäästö vapauttaa kantamasta raskasta taakkaa, isoa kivenmurikkaa.

Rippikoulun tehtävänä ei ole tehdä nuorista kristittyjä. Nuoret nimittäin ovat jo kasteensa perusteella kristittyjä. Rippikoulu on kasteopetusta, joka auttaa nuorta ymmärtämään sitä uskoa, johon hänet on aikanaan kastettu. Milloin rippikoulu on onnistunut? Rippikoulu on onnistunut, jos rippikoululaiselle jää positiivinen mielikuva kotiseurakunnasta ja rippikoululainen haluaa olla seurakunnan jäsen. Rippikoulu on onnistunut, jos nuori rohkaistuu pohtimaan elämän ja uskon kysymyksiä avoimesti ja rehellisesti. Rippikoulu on onnistunut vallan hyvin, jos nuori on saanut kokemuksen armollisesta, rakastavasta ja lohduttavasta Jumalasta.

Itselläni tulee heinäkuun lopulla kuluneeksi omasta rippikoulusta jo 18 vuotta. Minulle rippikoulu oli käänteentekevä kokemus. Rippikoulun myötä elämäni sai aivan uuden suunnan ja perustan. Rippikoulu voi muuttaa ihmistä. Rippikoulussa voi löytää armollisen Jumalan. Itselläni erityisesti yksi nuorten hengellinen laulu kolahti ja laittoi pohtimaan.

Rippikoulu on vain yksi askel kristittynä kasvamisen pitkällä polulla. Ikään katsomatta rohkaisen ihan jokaista avoimesti, rehellisesti ja rohkeasti pohtimaan uskonkysymyksiä ja ihmettelemään Jumalan hyvyyttä ja rakkautta. Rippikoulun kertauskursseille voisi olla tarvetta. Avoin ja rehellinen kristinuskon perusteiden pohdinta on ihmiselle aina hyväksi. Ja Jumala kyllä kestää ihmisen kysymykset ja kipuilut.