Jos oikein inhorealisti olisin, voisin suositella, että niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa aallonharjalla kohti uusia vaaleja ratsastavat populistit voisivat myöntää kunniamitalin syyrialaiselle, nykyään 20-vuotiaalle Mouawiya Syasnehille.
Kiitokset he voisivat tosin osoittaa myös Georg W. Bushille, jonka toimista sai alkunsa arabikevät. Jenkkien omien intressien suojelun peitelty halu ja niihin valjastettu uskoteltu mutta perusteeton usko demokratian tuomisesta hetkessä siihen tottumattomiin maihin johti nopeasti täyteen kaaokseen.
Kuusi vuotta sitten, helmikuussa 2011 silloin 14-vuotias Mouawia-poika meni arabikevään innoittamana spreijaamaan kotikaupunkinsa yhteen tiilimuuriin sanat: ”Sinun vuorosi seuraavaksi”.
Sanat oli tarkoitettu Syyrian presidentille Bashar al-Assadille. Poliisi otti pojan kavereineen kiinni ja heitti putkaan. Kuuden viikon kuluttua pojat istuivat edelleen putkassa. Vanhemmat ja ystävät hermostuivat ja aloittivat mielenosoitukset poikien vapauttamiseksi. Mielenosoitukset laajenivat, pian vastassa olivat raskaasti aseistetut poliisit. Lopulta poliisi ampui.
Lopun tiedämme. Viisi miljoonaa syyrialaista on maanpaossa, kuusi miljoonaa sisäisessä paossa. Maa on raunioina.
Syyrialaisten tulva pakolaisleireihin sai jo ennestään mm. Somaliasta, Afganistanista, Libyasta ja keski-Afrikastakin tulleista pakolaisista täydet leirit mm. rauhallisemmassa Libanonissa kaaokseen ja sadattuhannet lähtivät vyörymään kohti Eurooppaa ja vähän muuallekin.
Ilman näitä vyöryjä populistit eivät olisi tällä hetkellä Euroopan eri maissa niin suosittuja kuin he nyt ovat. Tosin entinen ”mörkö”, EU oli edelleen vihanpidon kohde mutta pakolaisvyöry aloitti syyskuussa 2015 järkkymättömän vyörynsä populistien ykköstykiksi.
Populistien toimintatavat ovat niin yleismaailmallisia, että on suorastaan hymyilyttävää seurata kuinka samaa käsikirjoitusta noudatetaan niin Hollannissa, Englannissa, Ranskassa, USA:ssa kuin, niin Kuusamossakin.
Populisti tarvitsee ongelman. Se on pienimpiä kiviä tiellä kansan sydämiin. Monen mielestä jotain on aina pielessä, mistä syy on helppo ulkoistaa päättäjille. Sitten tarvitaan se ”mörkö”. Kuusamossa mörköjen joukkoon on löydetty kotiekutoiset, kepu ja Ruka, siinä sivussa pikkuisen tämä Koillissanomatkin.
Populistin suurin vihollinen on tieto. Sen vuoksi ryhdytään hyökkäämään tiedonvälityksen kimppuun, sehän jakaa väärää tietoa.
Takanahan on vanhan vallan salaliitto, jolla se yrittää pysyä vallan kahvassa. Tähän saumaan iskee populismi nyt kautta maailman.
Naurattaisihan tämä, mutta kun yhä useampi tavallisesta kansastakin alkaa uskoa, että populismi on se tie, jolla ongelmat ratkotaan. Ja että ongelmien syynä on vain yksi yksittäinen tekijä - maahanmuutto, kepu, Ruka.
Tämä menee monen mielestä liian vakavaksi, mutta siitä huolimatta väitän, että tie on vaarallinen. Samaa kaavaa on noudatettu vuosien varrella usein. Karmein esimerkki löytyy 1930-luvun Saksasta. Sen seurauksista koko Eurooppa sai nauttia vuosina 1939 - 45.
Kaikkein vaarallisimmalla vesillä ollaan kun poliittisista johtajistakin alkaa löytyä henkilöitä, jotka uskovat paljon puhuttuihin ”vaihtoehtoisiin faktoihin”. Ensi askeleet on otettu jo tälläkin tiellä.