Palasin viime viikolla Pohjois-Suomen Etnisten suhteiden neuvottelukunnan kokouksesta Oulusta kotiin Kuusamoon. Pudasjärvellä kaksi nuorta liftasi kyytiin. Nopean jarrutuksen ja arvioinnin myötä rohkenin tarjota heille kyydin Kuusamoon. Juttelu saksalaisten Evan ja Malten kanssa autossa sai muistelemaan reppureissuja vuosien mittaan kavereiden ja partiokavereiden kanssa.
En ole koskaan itse matkustanut liftaamalla. Kerran otimme kaverini Hietalan Hannan kanssa pari liftaria kyytiin myöskin Ouluntieltä. Heillä oli partiohuivit kaulassa, joten luotto oli heti kova. Olimme itsekin matkalla partiotapahtumaan Oulun Metsänkävijöiden kämpälle. Liftaavat partiolaiset saivat sieltä jatkokyydin Liminkaan ja yöpaikan.
Muutama vuosi sitten huomasimme poikani kanssa pari partiohuivista reissaajaa syömässä eväitä tienpientareella keskustan tuntumassa, joten menimme juttelemaan. Vietimme seuraavat pari iltaa yhdessä. Päivisin he innostuivat käymään veneellä kalalla Kuusamojärvellä. Söimme meillä illalliset, ja lähtöpäivänä pakkasimme heille mukaan kuusamolaista hillaa ja hirvenlihaa pyydettyjen reseptien kera.
Reppureissaaminen on minulle tuttua ja luontevaa. Rinkassa on kaikki ne kamppeet mitä tarvitsee seuraavaksi viikonlopuksi tai kuukaudeksi eteenpäin. Partioleirillä, festareilla, reilatessa tai vaikkapa Sodankylän elokuvajuhlilla oma koti pystytetään teltan myötä, joka toimii niin sääsuojana kuin turvapaikkana jakaa asioita, tuntoja, pohtia maailmaa ja arvoja sekä tutustua elämään – vieressä hyvät ystävät tai tuleva elämänkumppani.
Ensimmäisen lukiovuoden aikana sovimme vanhempieni kanssa, että jos saan todistukseen tietyn keskiarvon, pääsen kesälomalla englannin kielikurssille. Keskiarvotavoite toteutui, mutta suunnitelmat vaihtuivat Interrail-matkaan Pohjoismaissa ystäväni Pohjolan Tuulin kanssa. Junalla seikkailimme pitkin Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa. Opimme toisistamme entisestään, harjoittelimme tulemaan toimeen ruotsin ja englannin kielillä ja pidimme matkapäiväkirjaa, jonka äärelle on ollut hulvatonta palata myöhemmin.
Muistorikkaita reissuja ovat olleet myös vaellus- ja partioreissut eräkämpille, metsiin ja tuntureille tutusti muokkautuneet vaelluskengät tai ylipitkät metsäsukset jaloissa. Tai esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella yhdeksän 16–19-vuotiaan kaksi vuotta valmisteltu ja reissurahat talkoiltu kuukauden pituinen partioreissu ilmastoimattomalla autolla Suomesta Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Tsekkiin, Itävaltaan, Italiaan ja lopulta Sveitsiin. Majapaikkanamme oli vuoroin hostelli, kansainvälinen partiokoti tai teltta partioleirillä vuorten laaksossa. Vastavuoroisia partioreissuja on tehty sittemmin Sveitsiin, Saksaan ja Kroatiaan.
Monet yhteiset reissut ja leirit ovat hioneet vanhaa partiojohtajaporukkaamme yhteen, ja vuosittain vähintään kerran kokoonnumme porukalla (Hannat, Jenna, Justiina, Merja, Päivi, Aino, Heidi ja Maarit) yhteen viikonlopun ajaksi toteamaan, että huumori ja arvot kohtaavat edelleen.
On opittu kulttuureista majoittumalla eri maalaisten perheiden koteihin ja majoittamalla heitä omaankin kotiin. On huomattu yhteisiä partioaatteen mukaisia tapoja elää, rakentaa ystävyyttä yli rajojen ja tarttua toimeen. Kiitokset vanhemmillemme, jotka ovat luottaneet ja huoltaneet, antaneet tehdä ja kokea, sekä kuskanneet milloin minnekin kanootit tai metsäsukset autojen katoilla.