Hevoskorvessa, kotini kartanolla on muutaman kiven keskellä kasvamassa Ruusujuuri, Rhodiola rosea. Siitä on nelisenkymmentä vuotta, kun edesmennyt mieheni Matti Ahonen lähti lankomiehensä Reino Ijäksen kanssa tunturiretkelle Lapin perille ja Pohjois-Norjaan. Matti toi tuliaisiksi minulle kourallisen ruusujuurta. Istutin sen kartanolla olevien kivien väliin ja nimesin sen Matinkukaksi. Siinä se on ahtaassa paikassa vuosien aikana sinnitellyt ja röyhistynyt kauniiksi mättääksi. Monet ystäväni ovat sitä ihastelleet ja monille olen siitä antanut pienen alun . Samalla olen myös kertonut ruusujuuren lääkinnällisestä käytöstä.
Kasvi on saanut nimensä sen ruusuntuoksuisesta juurakosta. Perimätiedon mukaan kasvin pitää olla maassa viisi vuotta, jonka jälkeen juurakko kaivetaan maasta, kuivataan ja jauhetaan lääkeaineeksi. Lapsuudestani muistan, että ämmini, isä-Ponkun äiti kuhkaili kesäisin aamusta iltaan Kitisen rantasomerikoil la ja pensikoissa sekä Porttikosken rakalla yrttejä etsien.
En tiedä vieläkään oliko Kitisen varrella jossain paikassa ruusujuurta eikä ämmikään kertonut mistä sitä oli hakenut, mutta Ponkun synnyinkodin pirtin kiukaan päällä oli jonkinlaisia juurenhänkkyröitä kuivumassa. Sitäkään en tiedä, millä ämmi niitä kuivuneita juuria jauhoi, mutta Ponku sitä jauhetta kuitenkin sai pesueelleen annettavaksi.
Muistan kuinka isä-Ponku tärkeän näköisenä haki jauhetoosan ja pikkulusikan kärjellä antoi jokaiselle annoksen. – Ota vähän vettä päälle, tämä on semmoista ainetta että siitä virkeyttä piisaa koko päiväksi ja jaksat hommasi hoitaa. Se olikin ainoa vitamiini, jota meille kotona annettiin. Kansakoulussa opettaja ennen ruokailua antoi jokaiselle isolla lusikalla kalanmaksaöljyä. Se oli paljon pahemman makuista kuin ämmin jauhe, jota isä kutsui vireyslääkheksi.
Noin parikymmentä vuotta olen käyttänyt luontaistuotekaupasta ostamiani ruusujuuritabletteja. Olen pitänyt niitä tabletteja vireyslääkkeenä. Samaa Lapin ihmisten lääkekasvia, ruusujuurtahan niissä on. Muutama vuosi sitten kuulin vai olikohan siitä juttu Lapin Kansassa. Joku Rovaniemen maalaiskunnan isäntä oli laittanut monta hehtaaria peltojaan ruusujuurelle. Ruusujuuri ei kaipaa erityistä lannoitusta eikä torjunta-aineita. Ainoa työ on juurakoiden kaivaminen ja lähettäminen Sveitsiin lääketehtaalle. Tehtaalta tulee sitten kauppoihin tabletteja.
Vasta pari vuotta sitten mieki hoksasin. Minunki olisi pitänyt laittaa Hevossuo ruusujuurta kasvamaan. Myöhäistä sitä nyt on vanhana ämminä haikailla. Nuorena olisi jaksanut uuttakin asiaa pohtia.