Ympäristöä pilaavien toimintojen huonot sijoitukset syntyvät usein aika lailla samanlaisen kaavan mukaan. Kun yhtiö on vihjaillut saattavansa tulla kuntaan luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, helpoimmin innostuvat kunnan vaikuttajatahot tarttuvat syöttiin ja alkavat toitottaa, ettei pienimpiäkään esteitä saa hankkeelle asettaa. Yhtiökin sitten ymmärtää julistaa, että saattaa jättää tulematta, jos ei saa sijoittua kunnassa minne tahansa ja tehdä mitä tahansa. Pahimmillaan lopputulos voi olla talvivaaramainen.
Tuulipuistoa ei voi rinnastaa Talvivaaraan. Se on suoran aurinkoenergian ohella ainoa vähänkään runsaammin käytetty saasteeton energiamuoto. Maisemahaitta on kuitenkin sen kohdalla poikkeuksellisen tuntuva, ja sijoitus edellyttäisi perinpohjaista harkintaa. Rakentamisen keskittäminen etäälle arvokkaimmista luontokohteista ja alueille, joilla maisemaa pilaavia tekijöitä kuten tuulivoimaloita on ennestään pelastaisi jotakin.
Sijoitus tulee mitä todennäköisimmin ratkeamaan alussa mainitun kaavan mukaan.
Yhteismetsä on tarjonnut maitaan tuulivoimayhtiön käyttöön enemmän eurojen kuin puhtaan ilman kiilto silmissään ja päätökset tehdään näiden kahden välisellä akselilla eli ns. markkinavoimien ehdoilla Kuusamossa ja ilmeisesti muuallakin. Jos pitää paikkansa, että puolustusvoimat on käyttänyt veto-oikeuttaan kaikkiin muihin tuulivoimalle kaavoitettuihin alueisiin Kuusamossa ja kieltäisi lisärakentamisen Mäkiahoonkin, voisi ns. Maaningan alueen hyväksyäkin, mutta tästä ei kukaan ole kyennyt mustaa valkoisella näyttämään.
Hätäilemällä siis näytetään tämäkin asia huonosti sössittävän. Kun nyt mm. kepun valtuustoryhmä näyttää olevan vankasti hankkeen takana totean, että on hienoa, että olette niin innostuneita ilmastotalkoista kunhan pidätte linjanne sitten kun puhutaan turpeen energiakäytöstä. Sehän tuottaa joulea kohti enemmän hiilidioksidia kuin hiili, paljon muutakin ilmansaastetta ja pilaa vesiä.
Energian tuotannon ohella suuria ilmanpilaajia on liikenne. Suurkaupungeissa tilanne voi olla katastrofaalinen. Tällaisissa paikallisissa pulmissa sähköauto (jota en ole hankkimassa) on hyvä ratkaisu. Laajemmasta näkökulmasta katsoen sen ympäristöystävällisyys riippuu siitä, miten akkujen lataukseen tarvittava sähkö tuotetaan. Pientä hyötyä kuitenkin saavutettaneen vaikka se tehtäisiin fossiilisilla polttoaineilla (joilla tavallinen autokin kulkee), sillä suurissa voimalayksiköissä päästöt saadaan yleensä matalammalle tasolle kuin auton kokoisissa. Lauhdevoimaloissa tosin vain noin 40 prosenttia polttoaineen energiasta muuttuu sähköksi,mutta bensiiniauton keskimääräinen käytännön hyötysuhde on vielä huonompi.
Jos taas lauhdevoimaan voidaan kytkeä kaukolämmön tuotto, kokonaishyötysuhde on erittäin hyvä. Asia on siis sen verran monimutkainen, että eri tahot keksivät varmasti argumentteja sähköauton puolesta ja vastaan omien intressiensä perusteella. Varmin sähköauton vastustaja on mahtava öljyteollisuus. Ilmeistä kuitenkin on, että jos Suomen koko autokanta muutettaisiin sähköllä kulkevaksi ja sähkö tuotettaisiin koko sähköntuotantomme tapajakaumalla, vaikutus ilmanlaatuun olisi positiivinen.
Sähköauton akuissa on muun muassa nikkeliä ja kobolttia, mikä on saanut jo kaivosyhtiöt lähtökuoppiin. Sähköauton myönteinen ympäristötase katoaa, jos se kumotaan kaivosten aiheuttamilla haitoilla. Metallien kohdalla lähes sataprosenttinen kierrätyskin on mahdollista.
Vaihtoehtona sähköautoille voisivat olla myös jätevesien ja kaatopaikkojen biokaasulla kulkevat autot. Lähiliikenteen suositeltavin ratkaisu on lihasenergia. Kun siis tämän lehden kuvassa työnsin suksia sähköautoon, parempi meni siinä huonomman sisään.