Sotien jälkeen vallitsee aina jonkin aikaa se omituinen asiaintila, jota on tapana nimittää rauhaksi. Ihminen on saanut väkivallasta kyllikseen ja on siihen väsynyt. Tämä vaihe ei yleensä kestä kauan. Sota ja väkivalta palaavat takaisin entistä kiihottavampina.
Suomi 100 -juhlavuosi on samalla Suomi ja sota -juhlavuosi. Siitä pitävät iltapäivälehdet huolen. Koska viimeisestä Suomen käymästä sodasta on ihmisikä, samat sodat on sodittava yhä uudelleen.
Niin kuin ihminen tarvitsee jokapäiväisen leipänsä, hän tarvitsee myös jokapäiväisen väkivaltansa. Helpoimmin se löytyy väkivaltaviihteestä. Väkivaltaviihdettä on niin paljon, että täytyy vain ojentaa kätensä ja aina se osuu väkivaltaviihteeseen.
Terrorismi on pieni harmi ylikansallisen väkivaltaviihteen rinnalla. Terrorismi tappaa satoja, väkivaltaviihde tappaa miljoonia. Väkivaltaviihde ei tuhoa ihmisiä fyysisesti vaan henkisesti, sisältä. Oikeastaan se on sama asia.
Kun Peter Jackson teki King Kong -elokuvaklassikosta uuden, modernisoidun version, symbolinen aikuisten satu muuttui kolmituntiseksi väkivaltaoopperaksi.
Quentin Tarantinon elokuvissa palkkamurhaajat keskustelevat vitsikkäästi hampurilaisista veritöiden lomassa. Ruotsalainen kirjailija Göran Sonnevi on luonnehtinut Tarantinon elokuvat väkivaltapornoksi.
Kirjakaupat tursuavat massiivisen kokoisia nykyjännäreitä, jotka yhdenmukaisessa banaaliudessaan ovat kuin samasta pupputehtaasta lähtöisin. Tv:ssä sarjamurhaajien jahtaaminen ilottomissa suurkaupunkimaisemissa jatkuu illasta toiseen. Yksi murha ei ole mitään, ruumiita pitää olla kasoittain.
Myös urheilubisnes on vastannut omalta osaltaan jatkuvasti kasvavaan väkivallan kysyntään. Jääkiekosta on kehittynyt entistä paremmin yleisön mieltymyksiä myötäilevä laji. Jääkiekko opettaa tulevaisuuden päättäjille ja muille kauppamiehille moraalin ja etiikan mallia. Kiekkokaukalossa kaksimetrinen satakiloinen jätti saa vaikka murhata toisen, kunhan taklaus on puhdas.
Tietokoneiden merkittävimpänä ansiona pidetään tiedon saatavuuden lisääntymistä, mutta se on pelkkää satuilua. Tärkeintä on, että tietokoneet ovat tuoneet maailmaan yhden väkivallan näyttämön lisää.
Kolmekymmentä vuotta sitten amerikkalaiset tutkijat arvioivat 16-vuotiaan nuoren nähneen televisiosta 18 000 murhaa elämänsä aikana. Tämän päivän 16-vuotias nuori on tehnyt 18 000 murhaa elämänsä aikana.
Väkivaltapeleissä elämä on pelkkää sotaa ja tuhoamista. Niiden vaikutuksesta ihmismieleen kiistellään jatkuvasti. Olettaa voi, että vaikutus ei ole ainakaan pelkästään myönteinen. Voi myös olettaa vahingollisuuden kiistäjien olevan itse peliriippuvaisia.
Sotaa odotellessa korkeatasoinen toimintaroolipeli tarjoaa hyvän korvikkeen ja ennen kaikkea harjoituspaikan todellisille taisteluille. Sotiminen sujuu oikeassa elämässä tuloksellisemmin, kun on ensin harjoitellut sitä virtuaalisesti.
Toimintaroolipeli koukuttaa, koska se antaa nuoren päteä. Nuori unohtaa köyhyyden ja alistamisen, hän unohtaa kaiken paitsi ratsumiesheimon, jonka hän tuhoaa. Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, joten väkivalta ei lopu koskaan. Väkivaltapeli opettaa, että koko elämä on peliä, joka on opeteltava voittamaan. Peli voitetaan ryöstämällä ja valloittamalla, olemalla kaukaa viisas. Kaikki maailmassa on ryöstämistä varten, elämässä voitetaan ryöstämällä ja valloittamalla.