Viime vuosina ammattikoulut ovat vähentäneet hakijoiden soveltuvuuskokeita rajulla kädellä. Lokakuussa otsikoissa pyöri lähihoitajien opettajien huoli siitä, että osa opiskelijoista sopii alalle todella huonosti.
Vaikka osa kouluista pitää edelleen soveltuvuuskokeita, keväästä 2016 lähtien koulut eivät enää ole karsineet sen avulla hakijoita. Vaikka hakija ei saisi soveltuvuuskokeesta pisteitä lainkaan, se ei välttämättä estä hänen valintaansa koulutusohjelmaan, sillä soveltuvuuskokeesta saa vain lisäpisteitä.
Tämä ilmiö ei koske ainoastaan ammattikouluja. Pääsykoeuudistuksen myötä korkeakoulut, kulttuuri- ja taidealaa lukuun ottamatta, valitsevat vuodesta 2020 alkaen merkittävän osan opiskelijoista pelkän ylioppilastutkinnon perusteella. Tällöin yhä useamman hakijan ei siis tarvitse käydä pääsykokeissa. Näin ollen yksilön todellinen soveltuvuus alalle jää täysin huomiotta.
Soveltuvuuskokeiden karsimisen suurimpana syynä lienee rahan puute. Nykyinen hallitus on jatkanut koulutuksesta leikkaamisen linjaa, mikä on erinomaisesta koulutuksesta tunnetulle Suomelle tuhoisa tie.
Esimerkiksi ammattikoulujen rehtorit ovat perustelleet linjausta sillä, että jokaiselle peruskoulun käyneelle täytyy varmistaa opiskelupaikka. Vaikka peruskoulun jälkeinen koulutus on elintärkeä, ei soveltuvuuskokeiden lopettaminen ole järkevää kenenkään kannalta.
Kun tiettyä alaa päätyy opiskelemana sille huonosti sopivia yksilöitä, ovat seuraukset pahimmillaan kohtalokkaat. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla huonosti lääkelaskuja osaavat työntekijät muodostavat vakavan turvallisuusriskin potilaille.
Useat ammattiliitot ovatkin esittäneet sosiaali- ja terveysalalle pakollisia soveltuvuuskokeita. Pakollinen soveltuvuuskokeiden läpäisy olisi enemmän kuin paikallaan monilla muillakin aloilla sekä ammatti- että korkeakouluissa. Kun nuori hakee opiskelemaan vaikkapa viestintää, on mielestäni aivan aiheellista testata, saako hän suutaan auki ryhmäkeskustelussa.
Soveltuvuuskokeista on hyötyä myös hakijalle itselleen. Hakija huomaa kokeessa ja siihen valmistautuessaan selkeästi sen, mitä ala vaatii yksilöltä. Tällöin monet oivaltavatkin, ettei kyseinen koulutus tunnukaan omalta. Huono soveltuvuus tulee joka tapauksessa ilmi viimeistään työelämässä, jolloin ainoa vaihtoehto on mennä uudelleen koulunpenkille.
Jatkuva uudelleen kouluttautuminen ei ole yhteiskunnankaan etu. Onkin outoa, etteivät päättäjät ole juuri tukeneet soveltuvuuskokeiden pakollisuutta, vaikka monet heistä puhuvat varhaisen työelämään siirtymisen puolesta.
Julkisen keskustelun myötä opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on luvannut toimia soveltuvuuskokeiden palauttamisen hyväksi. Grahn-Laasonen sanoi kuitenkin kokoomuksen kantaa mukaillen Ylen A-talkissa jo vuona 2015, ettei koulutuksesta tule enää leikata.
Suurin osa puolueista teki saman lupauksen ennen viime eduskuntavaaleja. Hyvin äänekkäitä vakuutteluissaan olivat ainakin hallituspuolueiden kansanedustajat, joista jokaisella nähtävästi jää kyseinen lupaus lunastamatta.