Vanharouva matkustaa yöjunalla Lapista Turkuun. Hankikanto on muuttunut helmeilevään sahramin sävyttämään aamuvaloon. Aamukahvi aseman terassilla tuntuu kuin olisi ulkomailla. Vanha rouva muistaa, kun suloinen Ruuti oli kerran kesällä kysynyt mikä on Suomen rumin koira? Pekka oli arponut sikaa muistuttavan karvattoman otuksen. Lapin ukko oli ehdottanut hengitysvaikeuksista kärsiviä mopisin ja ranskanbuldoggin risteytyksiä. Anteron mielestä rumin koira on aito naku kiinan-harjakoira. Vanha rouva ei ollut äkkiseltään keksinyt ruminta koiraa. Se olikin ratkonut arvoitusta toista kautta ja järjestellyt koiria symppis jonoon. Kärkisijoilla olivat sekarotuiset noutajat.
”Suomen rumin koira” on runoilijan lempivitsi. Taiteilija bileissä Tallinnassa runoilija nauraa vuolaasti jo ennen vitsin loppuhuipennusta. Ilta on vielä nuori ja calvados maisteessa on vasta pomoo, jota juuri tarjoiltiin aperitiiviksi. Virolainen lasiartisti Reit Laarts on jo vuosia valmistanut kellarissaan tyn-nyreittäin parasta calvadosia ikinä! Tosin ranskalaisten läsnä ollessa jumalainen juoma onkin ome-nabrandya.
Reit Laarts on hakenut oppinsa suoraan Ranskan tislaamoista ja on onnekseen nuorena, taideopin-tojen ohella, lukenut fysiikka ja kemiaa. Tammitynnyreissä pöhisee monia vuosikertoja. Ne keskus-televat omaan tahtiinsa puhallellen. Siellä tynnyreiden tympeän suloisen käymisen katveessa lapin ukosta kuoriutuu salonki kelpoinen eurooppalainen herra maistelija. Se nostaa maljan jos toisenkin, nuuhkii ja napsaa. Kallistelee ja keimalee. Kehuu ja kyseenalaistaa.
Sitten isäntä ehdottaa karitsa illallisen jälkeen uuden tynnyrin avaamista eräänlaisena digestiivinä kahvin kera. Se olisi pomoota vahvempaa ja kuivempaa. Se on jo saavuttanut kultaisen värinsä ja on korkeilla prosenteilla. Otetaan sukulaiskansojen ystävyyden malja. Toinen malja otetaan 100 vuotiaille itsenäisille. Ensimmäiset siemaukset ovat huumaavia. Maku kulkee tanssivan päärynäisen tuoksun kanssa kohti jumalaista jälkimakua. Mutta mistä tulee tuo pehmeä savun maku Tallinnassa kypsyneen calvadossin jälkimakuun? Huikeat makuelämykset inspiroivat yhä uusiin maljapuheisiin.
Ilta etenee lämpimään kevätyöhön. Suomen kieli ja viron kieli sekoittuvat ja syntyy jotain ihan uutta: Mega - ugria. Se ei ole suomea eikä viroa, mutta kaikki seurueessa näyttävät ymmärtävän toisiaan ja tuntevat puhuvansa toisen maan kieltä. Aamuyön hilpeinä tunteina mega - ugri kukoistaa. Tosin joskus omillekin puheille tarvitaan pätevää tulkkia. Mega - ugri vakiintuu ja siitä tulee iloisen seurueen käyttämä yhteinen kieli. Uutta kieltä käytetään vain puhuttuna ja se kehittyy koko ajan.
Herttainen 60 luvun virolainen pihapiiri vaihtuu yllättäen lapin louhikkoon. Seurue nauttii nyt calvadosta vauhdilla edenneessä kevään loputtomassa valossa. Matkan ansiosta etelään, koivut ovat jo kolmatta kertaa hiirenkorvalla. Päätä huimaa nopea kesän tulo. Lapin ukko on tuliaisjuoman voimasta kaikkivoipa ja lentää ukon talolta kohti välkkyvää vettä. ”Livo on vapaa!”, se huutaa, muttei voi vastustaa maan vetovoimaa. Seuraa irvokas ilmalento ja sakeat sanat. Kun vanharouva tassuttelee kotiin, virolaiset ovat lähteneet ja lapin ukon jalka on poikki.
Huonoa karmaa, ajattelee vanha rouva ja murisee. TV ssä pyörii ”miltä tuntuu olla rikas” ohjelma. Lapin ukko on ennen calvados - jalkaansa voittanut Kuusamon reissulla ässäarvalla suuren summan rahaa. Tosin voitto meni seuraavalla kalareissulla Hietajärveen. Se heitteli arpavoittonsa hurmiossa katiskaa ja siinä meni silmälasitkin. Sai kuitenkin kopin risaisesta lippiksestä ja useita ahvenia ui katiskaan. Sinä kesänä harottiin urakalla Hietajärveä. Onneksi oli helle kesä. Uudet lasit löytyivät kuitenkin optikolta.
Mutta se Suomen rumin koira? On Porin murre.