Nukketeatteri Sampo on täyteen ahdettu. Satakunta henkeä, alle kouluikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan on asettunut jännittyneinä seuraamaan Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevaan teatteriin toteutusta kolmen pienen porsaan ja suden opetustarinasta.
Esityksestä vastaa parivaljakko Antero ”Anttu” Reinistö ja Paula Kannisto. Anttu laulaa ja soittaa kitaraa, Paula touhuaa näyttämöllä käsinukkien kanssa.
Vanha tuttu tarina kertoo kodistaan ulos kasvaneiden porsaiden irrottautumisesta äidin helmoista. Huolehtivan äidin ainoa evästys kolmikolleen on tuiki tärkeä muistutus varoa sutta. - Kavalin konstein susi pyrkii aina saamaan possupaistin, muistelen vuosikymmeniä sitten itsekin saamiani elämänohjeita. - Niitä on tullut myöhemmin noudatettuakin vaihtelevalla säntillisyydellä. Samalla vilkaisen vieressäni istuvia tyttäreni lapsia, näyttämön tapahtumia tarkkaan seuraavia 3- ja 5-vuotiaita tyttöjä.
”Hellei, illallei, luulii-illallei”, laulaa Anttu soittaen samalla kitaraansa ja pyytäen mukaansa yleisöä, joka tarinan edetessä yhtyy lauluun kasvavalla innolla saattaen possukolmikkoa taipaleelle.
Porsaat ryhtyivät rakentamaan koteja kukin omille tahoilleen, yksi heinistä, toinen risuista ja kolmas kivistä.
Jännitys katsomossa tiivistyy, kun näyttämölle astuu Antun laulussaan ylpeäksi ja laiskanlännäksi mainitsema susi, joka pyytää päästä sisälle heinätaloon. Äidin opetukset muistava possu ei kuitenkaan avaa ovea.
Niinpä susi henkäisee, hönkäisee ja vielä pönkäisee. Talo hajoaa, mutta porsas pinkaisee pakoon etsimään turvaa risutalon rakentaneelta veljeltään. Myös velipoika muistaa äidin tuoreet neuvot ja kieltäytyy päästämästä sutta sisälle. Sen käsittelyssä hajoaa nyt myös hutera risutalo, ja veljekset pakenevat kolmannen possun kivitaloon.
Kivitalo kestää suden kaikki ähellykset. Silloin susi kiipeää katolle ja tulee savupiipun kautta sisälle. - Vanha tarina olisi huipentunut suden putoamiseen kiehuvaan pataan, jään miettimään monta kertaa aikaisemmin kokemaani porsaiden riemujuhlaa. - Sampo-teatterin tarina jatkuu kuitenkin toisin:
Suden sukeltaessa savupiipusta sisälle sitä odottamassa ei olekaan kiehuvaa vesipataa. Sen sijaan porsaat ryntäävät ulos talosta ja rientävät rantaan. Siellä he rakentavat veneen ja soutavat seitsemän päivää ja seitsemän yötä rantautuen ”Onnen saarelle”.
Mutta tarina ei jätä suttakaan pulaan. Kuullessaan possujen iloisen laulun kantautuvan ulapan yli myös susi rakentaa veneen ja lähtee soutamaan. Hän päätyy possujen seuraksi saarelle ja yhtyy näiden iloiseen leikkiin.
Näytelmän huipentumana on hyväsydäminen opetus: possut havaitsevat, että heitä seurannut susi onkin kiltti. Se on ollut vain yksinäinen ja ollut koko ajan vailla kavereita.
Mitähän nuo tytöt tuumailevat tällaisista elämänopetuksista, jään miettimään seuratessani heidän innokasta taputustaan vieressäni.
Silloin kuulen viisivuotiaan toteavan: ”Ei susi oikeasti ole possujen kaveri”.