Host-isäntäni koitti viljellä huumorinkukkasta lohduttamalla minua sillä, että saisin lainata hänen Järvisiä alkuviikoiksi. Kyllä, hän oli Lapin matkallaan ihastunut murtomaahiihtoon ja vanhat sivakat lymyilivät vieläkin ullakon uumenissa.
Kuulemma luistimetkin löytyisi, jos kelit menisi turhan mahdottomiksi kapearattaiselle. Jätin kyllä ne luisteluhommat takapihan lammen linnuille.
Pelottelut kävivät miltei siltä istumalta toteen, kun laskeuduin Espanjan harjoitusleiriltäni Brysselin vilkkaalle lentokentälle muuan viikko takaperin. Automatkan aikana kohti kotikylää Stolwijkia pudistelin päätä tienpientareille lojuville mustille lumikasoille ja jääpeitteisille kanaville. Salaa olin hyvin iloinen siitä, että olin pakannut muutakin pyöränkuljetuslaukkuun kuin pelkästään lyhyttä ajopunttia ja aurinkorasvaa.
Hollantihan on maan kuulu keväisestä väriloistostaan. Verrattuna viime vuoden kevääseen nyt ollaan sääolosuhteiden puolesta myöhässä. Olen nyt tasan samaan aikaan liikenteessä kuin viime vuonnakin, jolloin sain kunnollisen ensi kosketuksen eurooppalaiseen pyöräilykulttuuriin ihan oman kantapääni kautta.
Suurin eroavaisuus viime vuoteen nähden on se, että urheilijana nyt on paljon helpompi palata niin sanotusti täyspäiväisen pyöräilijän arkeen. Yhtään ylimääräistä harmaata hiusta ei aiheuta esimerkiksi lähimmän kaupan taikka pankkiautomaatin metsästys tai GPS-signaalin häviäminen treenin aikana keskellä selkosta tietämättä yhtään minne suuntaan pitäisi lähteä eksymättä. Paikallinen kielikin alkaa hiljalleen taas muistumaan mieleen.
Käytännössä kaikki ympärillä oleva on jo entuudestaan tuttua, eikä saa aikaan ylimääräisiä jännityksestä aiheutuvia sydämentykytyksiä. Kotikulmat ovat pysyneet samana ja edelleen naapurit tervehtivät innoissaan jälleennäkemisestä. Tutut treenireitit on jo koluttu ja vakiokahvilan menu testattu. Kilpailuihinkaan valmistautuminen ei jännitä läheskään niin paljon kuin keltanokkana viime vuonna. Ainoastaan tiimikaverit ovat uusia, mutta tällaisena moottoriturpana koillismaalaisena tutustumisesta tuskin tulee mitään ongelmia.
Päivän agenda määräytyy pitkälti sen mukaan, mitä treeniohjelma kertoo ja sen ympärille sovitetaan sitten muuten sopivia täytepaloja. Riittävällä levolla ja sopivalla ravinnolla pidetään urheilijan kone hyrräämässä ja vireänä päivän toimintapläjäykseen. Luppoajan voi käyttää tehokkaasti esimerkiksi aivonystyröitä aktivoiden jo liian korkeaksi kasvaneen lukemattomien kirjojen pinon vähentämiseen.
Kisakausi kolkuttelee jo nurkan takana ja miltei voi jo etukäteen aistia kisapäivien tuomat fiilikset ja härdellin. Kaiken sen mitä kisapäivän ympärillä tapahtuu; reittiin tutustuminen, teknisen oppaan ja tiimitaktiikan läpikäymisen, itse kisasuorituksen ja jälkipuinnit.
Tavoitteet on asetettu ja kalenteria viilattu sopivaksi. Kovin toiminnantäyteinen se tulee olemaankin, niin kuin kilpaurheilijan kisakauden tuleekin olla. Tiedossa yhden päivän koitoksia sekä pidempiä etappiajoja, leireilyä ja tiimitapaamisia. Matkustusta on tiedossa paljon Hollannin rajojen ulkopuolelle, mutta onneksi autossa istuminen ei ole mitään tuiki tuntematonta tälle maailman matkaajalle.
Sellaista se pyöräilijän arki tällä hetkellä kauden avauksen kynnyksellä on. Töitä on paiskittu talven aikana ja valmistauduttu niin henkisesti että fyysisesti tuleviin koitoksiin. Tämä mitään rakettitiedettä ole. Kovaa duunia pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla, joskus hampaat irveessä.