Yhdeksännellä luokalla pääsin mukaan Comenius-vaihtoon Kreikan Peloponnesokselle Vierailukoulumme sijaitsi pienessä Tyroksen kylässä säihkyvänsinisen Egeanmeren rannalla. Idyllisiestä ympäristöstä huolimatta elämä kylässä ei kuitenkaan ollut pelkkää kukkasilla tanssimista. Kreikan talouskriisin mainingit olivat koetelleet kylää kovasti ja jättäneet muun muassa isäntäperheeni äidin parinsadan euron työttömyystuen varaan.
Isäntäperheeni oli muuttanut vaihtoviikkomme ajaksi pienestä asunnostaan perheen isoäidin luokse valkoiseen kivitaloon, jonka avonaisessa kellarissa asusteli kolme vuohta. Keittiön seinillä oli ikoneja ja kaasulieden yläpuolella olevasta ikkunasta näkyi merelle. Ikkunat vetivät ja rappaukset olivat varisseet.
Perheen tytär kävi koulua lähimmällä isommalla paikkakunnalla, Leonidiossa. Englantia oppiakseen hänen täytyi lisäksi osallistua iltaisin kalliille yksityistunneille, sillä valtiolla ei ollut rahaa lähettää kouluun englannin opettajaa. Varakkaimpien perheiden lapset saattoivat lisäksi opiskella esimerkiksi saksaa - mahdollisuus kartuttaa kielitaitoa oli suuri etuoikeus, johon ei kaikilla ollut mahdollisuutta.
Perhettä kohdanneista vastoinkäymisistä huolimatta sain kokea heidän luonaan uskomatonta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, vaikka tulenkin kylmästä maasta, joka on aktiivisesti pistänyt kapuloita heidän tilanteensa parantamisyritysten rattaisiin. Minulle tarjottiin ravintolassa, ja kun huomasin unohtaneeni lenkkarini koti-Suomeen, toi naapurin rouva sopivankokoiset lainaan jo varttitunnin kuluttua.
Ihailen myös kyläläisten yhteisöllisyyttä ja rohkeutta. Iltaisin paikalliset viettivät aikaa yhdessä jossakin rannan lukuisista ravintoloista ja halusivat jutella meille ulkomaalaisille käyttäen rohkeasti vähän ontuvaa englantiaan. Kadulla kulkiessa tervehdittiin ihmisiä sanomalla ”Kala!”, kyseltiin kuulumisia ja pysähdyttiin juttelemaan.
Viikko kreikkalaisessa perheessä sai minut todella pohtimaan sitä, kuinka vähän ihminen voi lopulta vaikuttaa omiin elinolosuhteisiinsa. Eivät kreikkalaiset nuoret voi mitään sille, että maan päättäjät ovat sotkeneet maan raha-asiat. Kuitenkin se määrittää heitä, minne he menevätkin ja käytännössä estää monia pääsemästä jatkokoulutukseen, polulle kohti parempaa tulevaisuutta.
Uskon, että jokaiselle tekisi hyvää pistäytyä joskus oman kuplansa ulkopuolella saamassa vähän perspektiiviä. Jos jo rikkaan Euroopan rajojen sisäpuolelta löytyy näin monenlaisia kohtaloita, mitä kaikkea maailmassa onkaan. Kuitenkin ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Ei meissä suomalaisissa ole oikeastaan mitään, mikä tekisi meistä yhtään toisten kulttuurien kasvatteja parempia tai ihmeellisempiä, me nyt vain olemme sattuneet syntymään mahdollisuuksien maahan.