Kahta paikkakuntaa jatkuvasti asuvana on pitänyt monta kertaa ihmetellä, miksi niin sanottu kaksoiskuntalaisuus on lainsäätäjälle ylivoimaisen vaikea kysymys.
Me verovelvolliset saamme joka vuosi esitäytetyn ilmoituksen menneen vuoden veroista. Jos tähän ilmoitukseen lisättäisiin yksi kohta, jossa voisi ilmoittaa, että minä yksinkertainen, veroja rakastava verovelvollinen haluan maksaa vaikka ensimmäiset kuusi kuukautta seuraavan vuoden aikana kunnallisveroni kuntaan Kuusamo ja vuoden viimeiset kuusi kuukautta kuntaan Muurame, homman luulisi olevan sillä selvä.
Vaan eipä ole. Seuraavaksi Parviasen Ullakin muistaakseni muistutti, että missäs sinä sitten äänestäisit kuntavaaleissa ja missä vaalipiirissä muissa vaaleissa.
Edelleen yksinkertainen vastaus: ei sotketa tätä kysymystä veroihin. Käyttäisin äänioikeuttani tietysti siinä kunnassa, missä olen virallisesti kirjoilla ja piste.
Toinen omituisuus on tuo viime perjantaina Koillissanomissakin esiin noussut virallinen kotikunta. Järvenpään Jussi on tosi oudossa tilanteessa. Saa äänestää Kuusamossa ja maksaa veronsa Kuusamoon mutta maistraatti ei hyväksy Kuusamoa hänen viralliseksi kotikunnakseen.
Järvenpää ei taatusti ole ainoa suomalainen, joka viime vuosina on joutunut samanlaiseen loukkuun.
Vapaa-ajan asunnot ovat nykyisin jo sellaisessa kunnossa, että niitä voi käyttää vakituiseen ympäri vuoden.
Tilanne on helppo, jos kansalaisella on jossain toisessa kunnassa toinen asunto, jossa on kirjoilla mutta asuu vaikka ympäri vuoden jossain toisessa kunnassa. Pysyy vain kirjoilla siellä toisessa kunnassa ja asuu siitä huolimatta siellä toisessa asunnossa.
Tiedän tämän omasta kokemuksesta sillä erolla Järvenpään tapaukseen kuitenkin, että kummatkin asuntoni ovat alueella, jossa ei ole ongelmia laittaa asunto vakituiseksi ja viralliseksi asuinpaikaksi.
Mutta ne vapaa-ajan asunnot. Kunnat ovat usein vedonneet siihen, että kun joku asunto hyväksytään vakituiseksi asunnoksi, kunnalle tulee erinäisiä velvoitteita. Tällaisia ovat muun muassa koululaiskuljetukset.
Kuten tunnettua, asuinpaikalle eli tontille voidaan lohkomisissa asettaa joitain rasitteita, jotka ovat sidonnaisia siihen tonttiin. Eli muutosta ei tapahdu vaikka asunto vaihtaisi joskus omistajaa.
Miksi ei ole mahdollista lisätä tähän rasitelistaan kohtaa, jossa tontin haltija sitoutuu siihen, että tontin sijaintikunta vapautuu näistä tietyistä rasitteista. Eli ilmoittaa, että ei tule vaatimaan muun muassa asunnossa asuville lapsille koululaiskuljetuksia tai muita sellaisia etuisuuksia, joita tulee asemakaava-alueella sijaitsevan tontin myötä.
Kun tällainen rasite määrätään lainhuudossa tontille, tulevat mahdollisessa tontin ja asunnon myyntitilanteessa rasitteesta tietoiseksi nekin, jotka haluaisivat sen ostaa myyjältä, joka on sitoutunut tällaiseen rasitteeseen.
Monissa kunnissa tällaiset muutokset otettaisiin riemumielellä vastaan mutta nykyiset jäykät ja menneeseen maailmaan kuuluvat lait olisi syytä arvioida uudelleen.
Kun Sipilän hallitus aikansa alussa ilmoitti yhdeksi tavoitteekseen turhien määräysten karsimisen, niin herra pääministeri Juha Sipilä, tässä pari vinkkiä.